Don't dream it, do it!

Kolmas viikko Suomessa takana

2009-08-01T15:20:00.003+08:00

´
Kun tulin takaisin Suomeen sunnuntaina 12.7. äiti, isä ja sisko olivat vastassa lentoasemalla. Oli tosi kiva nähdä heidät, mutta jotenkin tuntui, että vastahan me nähtiin. Niin hyvä keksintö se Skype on, että ei edes tunnu, että olisi jossain kaukana, kun voi nähdä vaikka joka päivä jos haluaa. Ulkona ei ollut niin kylmä kuin olin odottanut. Silti ihmettelin ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet shortseihin ja t-paitaan, että miten he tarkenevat! Tuuli tuntui nimittäin kylmältä. Autossa oli omituista istua, kun kuski oli "väärällä" puolella ja tietysti oli ihan kummallista ajaa "väärällä" kaistallakin.

Kotimatka meni maisemia ihastellessa, kuinka vihreää kaikkialla olikaan! Suomen kesä on mielestäni aina ollut kaunis, mutta nyt se tuntui entistä kauniimmalta, kun oli puoli vuotta katsellut "vähän erinäköistä kesää". Tuntui samalta kuin alkuaikoina Malesiassa; kun katseli maisemia, ne näyttivät hyvin erikoisilta ja kiehtovilta, kaikki puut ja muut kasvit olivat hienompia kuin kotimaassa.

Yksi kummallinen asia kotiinpaluussani oli, että en tuntenut minkäänlaisia jetlag-oireita! Lentokentältä kotiin tullessamme kello oli jotain iltapäivä viiden paikkeilla. Kävin illalla yhdentoista maissa nukkumaan ja nukuin yhdeksään oikein sikeästi heräämättä kertaakaan. Sama homma toistui seuraavina päivinä ja siitä edelleen aivan tähän päivään saakka. En ole heräillyt öisin, enkä ole ollut yhtään väsynyt päivisin. Kenties voin tästä kiittää erinomaisia unenlahjojani.

Tuntemuksia, joita en ollut osannut odottaa (ainakaan tässä mittakaavassa kuin olen ne kokenut) olivat esimerkiksi se, että Suomessa kaikki tuntuu kamalan pieneltä. Talot ovat hirveän pieniä ja matalia. Kun tulin kotiin sunnuntaina, ihmettelin ovatko keittiön kaapit ja huoneiden katot olleet aina niin matalalla. Huoneetkin tuntuivat kaikkialla hirmuisen pieniltä. Viidennen kerroksen parveke (joka ennen tuntui olevan ihan hirveän korkealla) tuntuu nyt olevan melkein maan tasalla, asuttuani viimeiset 5kk 23. kerroksessa. Kaikkialla tuntui aluksi myös aivan käsittämättömän hiljaiselta. Kun meni vaikkapa vessaan, oli niin hiljaista, että korviin sattui. Ei sitä taustamelua edes huomaa ennen kuin se loppuu.

Suomessa on ollut mukavaa. Ennen kaikkea on ollut mukava huomata ystävieni olevan aivan silmiinnähden iloisia siitä, että olen tullut takaisin. Erityisen mielissäni olen ollut myös siitä, että monet ovat aivan suoraan sanoneet, että "kiva kun tulit takas". Tällaiset asiat ovat hyvin tärkeitä minulle ja osaan todella arvostaa positiivista palautetta :) Minusta oli todella mukava tulla takaisin, kun sain niin hyvän vastaanoton. Olen todella onnellinen siitä, että minulla on niin hyviä ja ihania ystäviä täällä.

Suomessa on onneksi ollut nyt aivan käsittämättömän hyvät kelit. Lämmintä (minulle niin, että saatan jopa riisua villapaitani) on riittänyt melkein joka päivälle. Onneksi, sillä minunkaan ei ole tarvinnut palella kauheasti. Malesiassa alkanut poskiontelotulehdus vaihtui viikon jälkeen yskäksi, joka muistutti lähinnä Kummelin sketsiä "perintöä odotellessa". Tämä yskä on nyt kestänyt kaksi viikkoa, mutta on onneksi paranemaan päin. Vatsa on onneksi pysynyt ihan kunnossa ja mitään suurempia "turisti-vaivoja" ei ole ilmaantunut.

En oikein vielä osaa sanoa kaipaanko mitään asioita Malesiassa. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa ovat menneet niin hirmuisella vauhdilla, että en ole oikein ehtinyt asettua ja miettiä asioita. Sen tiedän kuitenkin miettimättäkin, että Malesiassa tapaamiani ihmisiä minulla on ikävä. Kojosen perheestä tuli minulle kuin oikea perhe ja heidän kanssaan oli mukava tehdä kaikenlaista. TJ:stä sain hyvän ystävän ja hänenkin kanssaan oli mukava viettää aikaa. Mutta aikansa kutakin. Eikä se ystävyys siitä mihinkään häviä, jos muuttaa toiseen maahan. Edelleen korostan Skypen hyötyjä tässäkin kohtaa. Ja nyt minulla on ainakin kaksi etelän maata (Malesia ja Thaimaa), johon minulla on syitä lähteä uudelleen vaikkapa lomailemaan.

Palaan taas asiaan muutamien viikkojen kuluttua ja kerron miltä sitten tuntuu olla Suomessa.

Tunnelmia kotimatkalta

2009-08-01T15:15:00.004+08:00

´
Tätä kirjoittaessani istun Frankfurtin lentokentällä. Kone lähtee vasta muutaman tunnin päästä ja olen istunut tässä jo jonkin aikaa. Kaksi ensimmäistä lentoa on siis takana päin, enkä oikeastaan voi edes käsittää kuinka ne menivät ohi niin nopeasti, vaikka kumpikin kestivät lähes 7 tuntia. Vaihto Abu Dhabissa oli nopea, 1,5 tuntia, siinä ei tarvinnut paljoa odotella. Kello on tällä hetkellä Malesiassa 14.15, Suomessa 09.15 ja täällä Frankfurtissa 08.15. En oikein tiedä väsyttääkö minua vai ei.

Lähtiessäni Kuala Lumpurista en oikein tiennyt mitä ajatella. Toisaalta oli todella ikävää lähteä "kotikaupungistaan" ja jättää kaikki tutuiksi tulleet asiat sekä ihmiset taakseen. Samalla kuitenkin päässäni pyöri ajatus kaikista niistä ihanista ihmisistä, eläimistä ja asioista jotka minua Suomessa odottavat. Varmasti ihan normaalia ajattelua ihmiseltä, joka on asunut puoli vuotta ulkomailla ja palaa nyt takaisin kotiin.

Tuo lentokonematkustaminen on kyllä kumma juttu. Varsinkin sen puoleen, että aina sitä toivoo, että vieruskaveriksi sattuisi joku mukava tyyppi, jonka kanssa voisi jutella jotain. Mutta AINA (ainakin minulle) käy niin, että se viereisessä penkissä istuva ihminen on juuri hän, jonka vähiten kaikista olisit halunnut viereesi istuvan! Minulle ei ole vielä kertakaan käynyt niin, että olisin ollut millään tavalla kiinnostunut juttelemaan vierustoverini kanssa. Kaikki kohdalleni sattuneet ihmiset ovat olleet hyvin hiljaisia ja omiin oloihinsa vetäytyneitä. Tai sitten se vaan on niin, että mukavat, sosiaaliset ja puheliaat ihmiset eivät matkusta lentokoneissa. Kai minä itsekin sitten olen muiden matkustajien mielestä juuri tuollainen, jollaiseksi kaikki vierustoverini kuvailin.

Tämä "pieni retkeni" Malesiaan on ollut aivan sanoinkuvailemattoman mahtava kokemus. Niin paljon kaikkea hienoa olen päässyt näkemään ja kokemaan, etten edes usko sitä itsekään. Olen todella kiitollinen itselleni siitä, että uskalsin ja päätin tehdä jotain erilaista. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan vain ja ainoastaan positiivinen kokemus. Olen oppinut tällä matkalla ihan hirmuisen paljon uusia asioita. Minusta on tullut paljon avoimempi kaikkea uuttta kohtaan. Vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut, kuten nämä ryöstöt ja matkalaukun menetykset, olen oppinut niistäkin. Olen oppinut niistä ainakin sen, että mikään ei ole korvaamatonta, paitsi ihmishenki. TJ, josta on tullut tämän matkan aikana yksi maailman parhaista ystävistäni, sanoo usein, että jos jättää jonkin asian tekemättä tai tekee jotain myöhässä, kukaan ei kuole siihen. Se on yksi parhaista elämän ohjeista joita olen kuullut. Ja tapahtukoon sitten mitä hyvänsä, hukkukoon vaikka kaikki maallinen omaisuuteni, pääasia on, että minä itse olen kunnossa.

On hauska päästä Suomeen ja huomata asioita joita tekee "Malesialaisittain" tai mitä kaikkea Suomesta puuttuu, mitä Malesiassa on ja päinvastoin. Kuinka monta kertaa lähden ajamaan autolla väärää kaistaa ja niin edelleen. Yksi asia mitä tulen kaipaamaan todella paljon on aivan varma, se on lämpö. Toisaalta hikoilua en kaipaa, mutta sitä ettei tarvitse palella tulen ikävöimään todella.

Asioita Suomesta, joita olen ikävöinyt aivan tiedostetusti (varmasti on monia asioita, joita huomaa ikävöinneensä tiedostamattaan, sitten kun niitä näkee Suomessa) ovat ainakin karjalanpiirakat (niitä ei Malesiasta saa), Norjalaiset katkaravut (niitä saa vain Ikeasta,mutta sinne ei aina jaksa lähteä niitä hakemaan ja paikalliset ravut maistuvat mudalle.), hyvä leipä (täysjyvä ym.), peruna (vaikka täältä saakin perunaa, sitä käytetään aivan liian vähän), salmiakki (tietenkin), lämminvesipesukone!!! (vihaan Malesialaisia kylmävesipesukoneita, sillä ne eivät todellakaan puhdista vaatteitani kunnolla!) ja lintujen laulu (suurkaupungissa kuulee harmittavan vähän linnunlaulua). Asioita joihin en tule koskemaan sormenpäällänikään ainakaan kahteen viikkoon Suomessa on riisi ja paahtoleipä.

Pian sen sitten näkee, kuinka se elämä siellä Suomessa rupeaa taas sujumaan. Muistakaa lukea blogia, vaikka olenkin jo Suomessa, sillä Malesian kummallisuuksista riittää vielä kirjoitettavaa. Ja toki tänne täytyy myös kirjoittaa tunnelmista, kun olen ollut Suomessa vähän pidempään.

Loma Phuketissa 24.6.-1.7.09

2009-07-09T15:45:00.015+08:00

´
Saavuin Phuketiin keskiviikko aamuna 7.50 paikallista aikaa. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes pääsin ulos taksipaikalle, eikä siellä näkynyt ketään kyltin kanssa jossa olisi ollut minun nimeni. Soitin sitten Siam hotellin omistajalle Ismolle, että missähän se teidän kuski mahtaa olla. Ismo taas soitti kuskille ja kuski soitti minulle, että hän on joutunut johonkin "liikennehankaluuksiin". Hän pyysi minua ottamaan kentältä itse taksin ja lupasi, että hotelli maksaa sen. Sehän sopi minulle vallan mainiosti ja hyppäsin sitten yhden taksikuskin kyytiin.

´
Matka Patong beachille ei ollut kovin pitkä, noin 45 minuuttia. Hotellikin löytyi ja sain huoneen kolmannesta kerroksesta. (Eikä siellä ollut hissiä, mutta ei se mitään, tulipahan kuntoiltua :) ). Huone oli oikein siisti ja siellä oli iso sänky ja muita huonekaluja, parveke, telkkari, jääkaappi, ilmastointi jne. Yllätyin positiivisesti, sillä olin varautunut huonompaan laatuun. Rehellisesti sanottuna huone oli mielestäni paljon parempi kuin esim. Holiday Inn-hotellissa Singaporessa, jolla on ties kuinka monta tähteä (kallis se ainakin oli). "Maisemakin" oli mukava, sillä ei tarvinnut ajatella, että joku katelisi ikkunastani sisään vastapäisestä talosta... se ei nimittäin ollut koskaan valmistunut.

Vasemmalla Siam Hotellin respa ja oikealla Patong Beach.

Maisema vasemmalle ja oikealle huoneen ikkunasta.

´

"Kotiuduttuani" huoneeseen, lähdin käymään lähiseudulla katselemassa mitä kaikkea on tarjolla. Ihan hotellin läheltä löytyi jokin markkinapaikan tapainen, jossa myytiin kaikkea halpaa, isohko ostoskeskus jossa oli merkkiliikkeitä ja alakerrassa oli "käsityötori" (no ei varmasti ollut kaikki käsityönä tehtyä) täynnä kaikkea ihanaa. Myöskin kaikenlaisia tuoreita ruuanvalmistustuotteita, kuten kalaa, lihaa ja vihanneksia, myyvä "market" oli ihan lähellä. Paljon oli myös erilaisia ravintoloita, pubeja ja baareja. Kävelin kuuluisimman ilotyttökadun läpi (jossa ei ole niitä päiväsaikaan) katsomaan Patong beachia ja yllätys oli suuri. Rannalla oli niin kova aallokko, että en ole moista ennen nähnyt! Siellä ne lainelautailijat vaan viilettivät lautoineen aallonharjalla. Ajattelin siinä, että taisi jäädä se snorklaus sitten ihan vaan haaveeksi. Patong on Phuketin vilkkaimpia paikkoja, eli jos haluaa osallistua yöelämään, käydä usein ostoksilla ja pitää ihmisvilinästä, Patong on oikea paikka tulla lomalle, jos lähtee Phuketiin.
´

Vasemmalla wet market ja oikealla Jungceylon-ostoskeskuksen ravintolakatu.

Torstain päätin viettää maisemiin tutustumisen ja shoppailun merkeissä. Lähdin aamupalan jälkeen kävelylle. Katsoin kartasta reitin jota olisin mennyt, mutta käveltyäni valitsemaani sivukatua noin puolisen kilometriä, josta kartan mukaan pääsi eräälle toiselle kadulle, jota pitkin taas olisi päässyt takaisin hotellille, katu loppuikin kuin seinään! Ei muuta kuin takaisin samaa reittiä ja päätin, etten enää kävele siihen suuntaan toiste, kun kerran kartatkaan eivät pidä paikkaansa. Söin hotellin naapurissa todella herkulliset leivät ja päätin tulla samaan paikkaan uudestaan samana päivänä, sillä heillä oli "alennusmyynti", -50% kaikista ruoka-annoksista :D. Syötyäni olin juuri lähdössä ravintolasta kun huomasin muiden asiakkaiden perääntyvän kauhuisaan ravintolan perälle. Kaikki tuijottivat samaan paikkaan ja ihmettelin että mikä niin hirveä otus sieltä voi tulla, että kaikki säntäilevät pakoon. Syy selvisi kun itsekin nousin ylös tuolista ja katsoin yhtä suurehkoa ruukkukasvia; käärme kiemurteli sen päällä! Se oli vain sormen paksuinen, mutta pitkä. Se oli tummanvihreä, eikä näyttänyt vaaralliselta, mutta kovin lähelle en ihan varmuuden vuoksi uskaltanut mennä. En tiedä miten henkilökunta sai käärmeen pois, sillä lähdin takaisin hotellille. Käärmettä ei kuitenkaan näkynyt enää kun söin paikassa illalla uudestaan.

vasemmalla eräs Thaimaan omituisuus..sähköjohdot. Niitä on hirveä määrä kiinnitettynä nippusiteillä toisiinsa ja mikä on vielä hirveämpää, johdoista kuuluu hirveä ritinä ja pauke, eikä sekään ole ollenkaan harvinaista, että johdoissa näkyy sinistä salamointia.

Oikealla käärme, joka pelästytti ihmiset naapuriravintolassa.

´

Shoppailuretkeni suuntautui torstaina lähiostariin Jungceyloniin ja sen alakerrassa olevaan "käsityöpaikkaan". Saaliiksi sain yhden tuliaispaidan ja itselleni 3 kpl aivan ihania tummanruskeita teak-puisia valokuvakehyksiä.

´
Perjantaiaamuna päätin lähteä yhden hotellin uima-altaille uimaan. En ollut vielä tavannut Ismoa ollenkaan aiemmin ja näin hänet sitten alakerrassa kun olin lähdössä. Hän ehdotti että hyppäisin mopon kyytiin ja hän lähtisi näyttämään vähän "kaupunkia". Näin minä sitten tein ja mopoajelun päätyttyä jäin kyydistä yhdellä hotellilla, jonka uima-altailla Siam hotellin asiakkaan useimmiten käyvät jos haluavat käydä uimassa. Allas ei ollut kovin iso, mutta hyvin siellä mahtui uimaan. Paikalla oli muitakin ihmisiä ja yksi heistä tuli juttelemaan minulle jonkin ajan kuluttua. Hän oli 34 vuotias Andreas Ruotsista (ja Kreikasta... äiti on Ruotsalainen, isä Kreikkalainen). Tulimme niin hyvin juttuun, että päätimme lähteä illalla käymään läheisen ostarin Irlantilais pubissa.

´
Pubi oli mukava paikka ja sieltä löytyi parasta kuivaa siideriä jota olen ikinä maistanut. (Magners) Kävimme myös Bangla roadilla, eli sillä ilotyttökadulla. Tänä ikävänä iltana sattui se varkaus, josta ehkä monet jo tietävätkin. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, joku vei rahapussini ja puhelimeni suoraan käsilaukustani. Minulla ei ole aavistustakaan missä vaiheessa tämä tapahtui, joten kyseessä on ollut joku ammattilainen.

´
Seuraavana aamuna tein rikosilmoituksen asiasta ja sain poliisilta yhden A4 verran thain kielistä tekstiä mukaan. Sillä sitten pitäisi saada jotain korvausta vakuutusyhtiöltä, toivottavasti. Puhelin oli onneksi vanha, eikä rahapussissa ollut mitään muuta tärkeää kuin rahaa.
´
Lauantaina Ismo ehdotti, että lähtisimme moporetkelle etelään sunnuntaina. Se kuulosti oikein mielenkiintoiselta ja sovimme, että lähdemme aamupäivällä. Moporetkellä kävimme katsomassa enimmäkseen Phuketin rantoja, mutta myös muutamia muita nähtävyyksiä. Ensimmäinen etappi oli Karon beach. Ennen kun pääsimme edes rannalle asti alkoi sataa. Meidän piti siis mennä sateen suojaan heti siellä. Sade meni onneksi ohi ja jatkoimme matkaa. Seuraavana näin Kata beahin. Se oli mielestäni yksi viihtyisimmistä rannoista joita näin ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat enimmäkseen rentoutua Phuketiin lomalla. Katalta ajoimme yhdelle kukkulalle, jossa oli "näköalapaikka". Sieltä näki hienosti Karonin, Katan ja Kata Noin. Kukkulan rinteessä sijaitsi norsuvaelluksia järjestävä firma ja vierailimme myös siellä. Norsut olivat isoja ja rumia, mutta oli mielenkiintoista nähdä ne ihan läheltä. Paikassa oli myös pari gibboni-apinaa, joita kävimme katsomassa.

Vasemmalla Karon Beach, oikealla Kata beach.

Vas. kuvassa näkyvät Karon, Kata ja Kata Noi. Oikealla norsut.

Gibboni oli vähän ujomman puoleinen kaveri.

´

Seuraavalta kukkulalta löytyi tuulivoimala ja pieni katos jonka alla yritimme olla sateen suojassa, koska taas alkoi sataa. Se osoittautui kuitenkin melko mahdottomaksi, sillä katoksenkin alle satoi. Jatkoimme siis vain matkaa. Seuraava paikka jossa pysähdyimme oli myös jonkinlainen näköalakukkula.

´

Matkalla oli vielä muutamia muitakin rantoja, joiden nimiä en kyllä mitenkään muista. Rawa beach taisi olla yksi niistä. Yhdellä rannalla meidän oli tarkoitus mennä uimaan, mutta aallokko oli niin hurja, että päätimme olla menemättä. Pysähdyimme yhdelle venerannan tapaiselle syömään. Sieltä löytyi erittäin viehättävällä paikalla pieni kaislakattoinen "maja" jossa oli ravintola. Paikallinen ruoka Phuketissa on ollut ihan ok, mutta ei erityisen hyvää, sillä ruuan valmistajat eivät uskalla laittaa ruokaan mitään mausteita kun näkevät länsimaalaisen tulevan syömään.

Vasemmalla ranta, jolla meidän piti mennä uimaan. Oikealla ravintola jossa söimme.

Käytyämme läpi länsirannikon, lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Matkalta löytyi The Big Buddha, eli suuri Buddha-patsas korkealta vuorenhuipulta. Se oli vielä hieman keskeneräinen, mutta silti hieno. Vuorelta oli tietenkin myös hulppeat näköalat. Patsaan luona oli myös temppeli, mutta siellä oli juuri jotkin juhlamenot käynnissä, joten sinne emme päässeet.

The Big Buddha.

´

Seuraava pysähdys oli Wat Chalong-temppelialue. Siellä oli paljon eri kokoisia hienoja kultakoristeisia temppeleitä. Myös koiria, kuten joka muussakin paikassa, oli paljon joka puolella. Lopuksi ajoimme vielä Phuket townin kautta ja kävimme katsomassa kaupunkia "yläilmoista" käsin, eli näköalapaikalta. Phuket townista ajelimme takaisin Patongille ja kurvasimme vielä yhden vuoristotien kautta siellä. Sain huomata, että Aasialainen rakennustaito, vuorenrinne ja rankkasateet eivät sovi yhteen; vuorenrinteeseen oli rakennettu hotellintapainen, joka oli sitten rankkasateen aiheuttaman maanvyöryn voimasta sortunut yhdestä kulmasta. Eli en suosittele kenellekään mihinkään tänne Aasiaan matkustavalle majoittumista vuorenrinteessä sijaitsevaan asumukseen! Mopomatkailumme kesti kokonaista 6,5 tuntia, mutta kivaa oli, eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä.

Wat Chalong temppelialue.

Kultaiset tyypit. Oikealla pensastaidetta, jota täällä päin maailmaa näkee aika paljon.

´

Maanantaina tein retken Laem Sing rannalle Andreaksen kanssa. Hän suositteli paikkaa ja se oli kyllä hieno. Rannalle mentiin jyrkkää vuorenrinnettä alas portaita (melko huonokuntoisia sellaisia) pitkin. Perillä odotti hyvin kaunis pienehkö hiekkaranta. Aallokko oli edelleen niin kova, että varsinaisesti uimaan ei uskaltanut mennä. Rannalta pois lähteminen olikin sitten kokemus sinänsä. Portaiden kiipeäminen ei ollut varsinaisesti mikään ihan kevyin suoritus. Muutama minuutti siinä piti hengittää ennen kuin saattoi taas puhua jotain kun portaat oli kiivennyt.

Laem Sing Beach. Oikealla hieno puu, joka löytyi etelän moporetkellä yhdeltä näköalakukkulalta.

´

Maanantai-iltana tein ostosretken yhteen Patongin "ostoshelveteistä", eli toisin sanoen katettuun kojurykelmään. Siellä myytiin enimmäkseen vaatteita, mutta löysin sieltä itselleni myös ne kauan kaipaamani puulautaset. Ostin myös pari uutta paitaa. Hotellille palattuani Ismo pyysi minut alakertaan kahville. Lopputulos oli se, että sitä "kahvittelua" kestikin sitten ihan aamuvarhaiseen asti. Mikäpä siinä, lomallahan minä olin, eikä tarvinnut noudattaa mitään aikatauluja. Päätimme illan kuluessa, että lähdemme taas moporetkelle, tällä kertaa pohjoisen suuntaan, heti "aamulla" kun heräisimme.

´
Muutaman tunnin nukuttuani heräsin ja soitin alakertaan, että soittavat kuskin hereille. Kahden maissa hyppäsimme taas mopon kyytiin ja suuntasimme kohti Kamala beachiä. Hieman oli "väsynyt" olo, mutta kummasti se "väsymys" karisi, kun sai raitista ilmaa. Kamala beach ei ollut niin kamala kuin nimestä voisi päätellä. Se oli iso ranta, niin kuin nämä rannat täällä monesti ovat. Muiden rantojen nimiä en mitenkään taaskaan muista, mutta toinen toistaan hienompia ne olivat. Yksi ranta oli suurin kaikista. Kävimme noin rannan puolessa välissä ja kun katsoi kumpaan tahansa suuntaan, näki ainakin 3 kilometriä valkeaa hiekkarantaa.

Kamala Beach.

´

Yhdellä todella viihtyisällä rannalla kävimme "uimassa". Heittomerkit siksi, että ei sitä oikein voinut uimiseksi kutsua, sillä aallokko oli niin kova. Tällä rannalla ei ollut ketään, lukuunottamatta kolmea mukavaa koiraa. Ne näyttivät todella nauttivan olostaan rannalla. Takaisin hotellilla olimme juuri kun alkoi tulla pimeä, eli puoli 7 jälkeen.

Uimapaikka ja siellä oleilevat koirat.

´

Keskiviikon vietin shoppailun merkeissä. Kävin vielä Jungceylonin alakerrassa ostamassa itselleni hienot puiset pöytätabletit ja tuliaisia ystäville. Illalla pakkasin laukun ja jätin hyvästit hotellin väelle. He ovat todella mukavaa porukkaa kaikki! :) Erityisesti iso kiitos Ismolle, että otti minut hotelliinsa ja jaksoi vielä ajeluttaa minua ympäri saarta, se oli hieno kokemus!

´
Lomani oli varmasti yksi parhaista lomistani ikinä, mutta valitettavasti samalla myös yksi huonoimmista. Vastoinkäymiset eivät nimittäin loppuneet siihen että minun lompakkoni ja puhelimeni vietiin. Saavuttuani Kuala Lumpurin kentälle matkalaukkuani ei löytynyt mistään! Yritimme sitä matkatavara-miesten kanssa etsiä, mutta turhaan. Tein laukusta katoamisilmoituksen ja lähdin hyvin pettyneenä kotiin. Ihmiset kentällä lupasivat palata asiaan pian. Olen nyt viikon ajan lähettänyt joka päivä sähköpostia lentokentälle ja vaatinut heitä etsimään laukkuni, mutta mitään vastausta en ole saanut. Alan kyllä pikku hiljaa menettää toivoni laukun löytymisestä. Onneksi olin laittanut hienoimmat ostamani asiat käsimatkatavaroihin, kuten puiset tabletit ja valokuvakehykset, mutta kaikki ihanat tuliaiset ja iso osa omista vaatteista on nyt ties missä. Mutta pääasia on aina, että olen itse kunnossa :)

Lisää Thaimaan kummallisuuksia... Vasemmalla pankkiautomaattiauto!! Laittaisitko itse korttisi tällaiseen? Minä miettisin kyllä kahdesti ennen kuin sen tekisin... Oikealla Thaimaalaisten sähkömiesten työnäytös. Bambutikkaat vaan sähköjohtoja vasten ja sinne korkealle korjaamaan johtoja, jotka syöksee sinistä salamaa ja pitää hirveää ääntä. Ei näin...

Phuketiin lomalle

2009-06-23T09:31:00.003+08:00

´
Huomenna aikaisin aamulla, lähden kohti lentokenttää, josta lähtee kone kello 7.25 kohti Phuketia. Olen niin kovasti halunnut lähteä uudestaan Thaimaahan sen meidän Bangkokin reissun jälkeen, että päätin nyt sitten lähteä sinne ihan itsekseni viikoksi. Huiman edulliset ostosmahdollisuudet kun houkuttelevat todella paljon, kuten myös snorklaus kirkkaissa vesissä. Lisäksi kolmen kuukauden turistiviisumini on vanhentumassa vielä ennen kuin pääsen takaisin Suomeen, joten se uusi leima passiinkin olisi saatava jostain ulkomailta.

Hotellin valitsin Phuketissa työskennelleen kaverini ehdotuksen perusteella, se on Suomalaisen miehen omistama hotelli Patongilla. On sitten helppo kysellä asioista kun on sama kielikin. Hotelli on todella edullinen, mutta näyttää kuvissa ihan siistiltä. Eipä sillä muuta väliä ole, kunhan nyt ei suurempia torakoita juoksisi lattioilla. Hotellilla on oma taksikuski, joka tulee hakemaan minut kentältä. Hänellä on kuulemma kyltti jossa on minun nimeni, niin tiedän kenen matkaan lähteä.

Pitkä ostoslista (tuliaisia ja jotain itsellekin) on jo kirjoitettu matkaa varten. Huolestuttaa vaan, riittääkö pieni matkalaukku ja käsimatkatavarakassi :D No, ehken minä ihan koko Phuketia osta tyhjäksi. Kun en ole oikein viitsinyt ostaa mitään sellaista täältä Malesiasta, jonka tiedän olevan paljon halvempaa Thaimaassa, kuten eräitä puulautasia joista olen haaveillut, sekä tietysti niitä puisia norsuja. Itämaiset kankaatkin olisivat hyvä ostos. Saa nähdä mitä kaikkea sieltä löytyy.

Tulen takaisin reissusta ensi viikon keskiviikkona 1.7. myöhään illalla. Torstaina pitäisi sitten pakata yksi pahvilaatikollinen painavimpia ja suurimpia tavaroita, jotka lähetän Suomeen. Sain todella hyväksi onnekseni paikan yhdelle laatikolliselle eräiden Suomalaisten muuttokontista. He muuttavat takaisin Suomeen heinä-elokuun vaihteessa ja saan hakea tavarani heiltä Helsingistä, sitten kun ne sinne joskus saapuvat.

Malesian kummallisuuksia osa 3.

2009-06-18T18:21:00.004+08:00

Yksi Malesian "kummallisuus", joita ei Suomessa liiemmin näe, ovat kaduilla itsekseen kuljeskelevat kodittomat koirat ja kissat. Koiria näkee ihan täällä Kuala Lumpurin kaupunkialueellakin, vaikka toki niitä on paljon enemmän maaseuduilla. Niitä on eri kokoisia ja näköisiä, kukin omanlaisessaan kunnossa. Joskus näkee oikein hyvinvoivankin näköisiä koiria, mutta usein todella surkeita tapauksia, joiden mahan alla roikkuu rivi toinen toistaan turvonneempia ja monen pentueen "puhki imemiä" nisiä, kapista ja kaljuja kohtia sisältävää turkkia unohtamatta. Ihmeen vähän täällä näkee auton alle jääneitä yksilöitä, vaikka koirat usein liikkuvatkin autotieden pientareilla.

´
Kissoista onkin sitten vähäsen enemmän tarinaa kerrottavana. Ne kun ovat ihan erityislaatuisia täällä Malesiassa. Kissoja näkee, päin vastoin kuin koiria, enemmän kaupunki- ja asutusseuduilla kuin ihan syrjäisillä maaseuduilla. Niitä on usein monta samassa paikassa ja ne lisääntyvät ahkerasti, kuten koiratkin. Esimerkiksi tässä ihan meidän kerrostalon naapurissa sijaitsevien Italialaisravintolan ja Wendy's hampurilaispaikan pihalla kuhisee kaiken värisiä kulkukissoja.

´
Kissat ovat siitä syystä erikoisia, että ne voi luokitella neljään eri ryhmään niiden häntien perusteella! Häntätyypit ovat: 1. tavallinen pitkä häntä, joka on joillakin kissoilla hyvin ohut, 2. pätkähäntä, joka on noin15-20cm pituinen, 3. pätkähäntä, jonka päässä on pallo, kiemura, koukku tai jokin vastaava epämuodostuma, 4. töpöhäntä, joka on vain n. 5cm pituinen. Näillä paikallisilla kissoilla on kuulemma geeneissään jokin virhe, joka aiheuttaa tavallisuudesta poikkeavia häntiä. Seuraavissa kuvissa on esitelty Malesialaisia kissoja erilaisine häntineen:

1. Tavallinen häntä 2. Pätkähäntä

3. Pätkähäntä pallolla 4. Töpöhäntä

Loma Tioman-saarella

2009-06-12T11:45:00.011+08:00

.

.
Lauantaina 6.6. minulla alkoi loma, sillä Kojoset lähtivät Lumutiin. Lähdimme TJ:n kanssa yhdelle Malesian itärannikon saarelle nimeltä Tioman. Saari on melko suuri ja siellä on useita majoitusliikkeitä, joilla on tarjolla erikokoisia mökkejä matkailijoille. Saaren "pääkaupunki" on Tekek, jossa on myös autoja ja teitä. Tekek sijaitsee saaren länsirannalla. Saarelle pääsee sekä veneellä, että lentokoneella. Me päätimme ajaa venerantakaupunki Mersingiin autolla (n. 4h Kuala Lumpurista) ja ottaa sieltä veneen (n. 1,5h) Tekekiin. Tekekistä pääsimme bussikyydillä hotellille (Berjaya Tioman Beach, Golf & Spa Resort).
.
.

.

.
Tässä muutama kuva Tekekin kylästä. Tie, joka vei hotellille ylitti pienen osan vuorta ja mäet olivat paikoin todella jyrkkiä. Varsinkin tie, jota pitkin pääsee Juaraan, saaren itärannalle, näytti aivan mahdottomalta! Se nousi lähes pystysuoraan ylöspäin ja niin vain sinne autoillakin ihmiset ajoivat! Minä en olisi kyllä ihan heti lähtenyt... Harmikseni kamerasta loppui patteri juuri kun ohitimme tämän kammottavan tien, niin en saanut siitä kuvaa.
.

.
Saavuttuamme hotellille saimme tietysti avaimet mökkiimme (vasen kuva, meillä oli mökin oikeanpuoleinen pääty) ja veimme matkatavaramme sinne. Kotiuduttuamme lähdimme kiertelemään hotellialuetta. Mökkejä oli eri kokoisia (oik. kuvassa iso, 4 huoneiston mökki) ja niitä oli paljon. Ihmisiä ei silti näkynyt niin paljoa, että tunnelma olisi ollut mitenkään rauhaton. Alueella on todella pitkä aivan valkohiekkainen uimaranta, tenniskentät, valtava golfkenttä, uima-allas, kuntosali, pelihuone, muutama ravintola ym. Söimme ravintolassa paikallisia herkkuja ja kävimme myös vähän snorklaamassa illalla.
.
.

.
Vasemmalla pieni osa ihanasta hiekkarannasta ja oikealla uima-allasalue.
.

.
Vasemmalla hotellialueen "rantabulevardi" ja oikealla kuvassa näkyy hotellin Golf Club, sekä jonkin toisen hotellin mökki korkealla mäenrinteessä.
.

.
Vasemmalla Pulau Renggis, jonka rannalle pääsi venekyydillä snorklaamaan. Hotellin väki sanoi, että siellä on hyvällä onnella mahdollista nähdä myös merikilpikonnia. Oikealla osa hienoa golfkenttää. Täällä Malesiassa on nähnyt niin hienoja golfkenttiä, että on alkanut melkein tehdä mieli mennä kokeilemaan golfausta itsekin.
.
Sunnuntaina lähdimme heti aamupalan jälkeen snorklaamaan. Oltuamme meressä pari tuntia sai reissumme yllättävän käänteen, kun aivan yhtäkkiä sää muuttui, taivaalle kasaantui sekunissa mustia pilviä ja alkoi tuulla aivan hirveästi. Olimme juuri lähteneet snorklaamaan eräiden kivien luokse ja meille tuli kiire takaisin, sillä jalat eivät yltäneet pohjaan. Aallot huuhtoivat välillä pääni yli ja kiitän onneani, että minulla oli snorkkeli, sillä sen avulla pystyin hengittämään, vaikken ollutkaan veden pinnalla... ties miten olisi käynyt, ellei meillä olisi ollut snorkkeleita. Melkein siinä paniikki iski, mutta onneksi pääsimme lopulta turvallisesti takaisin rannalle.
.
Tämän säänvaihdoksen johdosta ilma oli niin viileä, että ajattelimme reippailla Tekekiin syömään. Taksikuskit hotellin portilla (laiskat Malesialaiset, jotka eivät koskaan kävele mihinkään) sanoivat, että ei missään nimessä kannata kävellä, meiltä menee matkaan melkein tunti! Päätimme kuitenkin kävellä, sillä muistimme, että matka ei todellakaan ole pitkä, sillä olimme tulleet sen edellisenä päivänä bussilla noin viidessä minuutissa. Hyvä ettemme uskoneet taksikuskeja, nimittäin 20 minuuttia käveltyämme saavuimme Tekekiin!
Illalla testasin hotellin nettiyhteyden (joka oli aivan loistava!) skypettämällä äitin kanssa. Söimme buffetissa ja menimme nukkumaan.
.

.
Vasemmalla minä laiturilla ja oikealla apina.. hänet yllätimme löytämiensä ruuanjämien kanssa läheltä mökkiämme. Eikös se ollut niin, että löytäjä saa pitää?!! :)
.

.
Puska Tekekissä...ja jos katsoi puskaan tarkemmin, mitä sieltä löytyikään...kalkkuna!!! :D
.

Maanantaina aamuohjelma oli sama kuin sunnuntainakin, eli heti aamupalan jälkeen snorklaamaan. Merenpohjassa näkyi paljon erikokoisia todella värikkäitä kaloja, merimakkaroita ja myöskin elävää korallia! Vedessä puljauksen jälkeen lähdimme taas syömään, tällä kertaa hotellin portin ulkopuolelle yhteen paikalliseen ravintolaan. Ruuan jälkeen kiertelimme kävellen hotellialuetta, kunnes mahaani alkoi kummalliseti koskea ja päätimme mennä huoneeseen lepäämään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että löysin illalla itseni Tekekistä pieneltä klinikalta tiputuksesta! Toisin sanoen, sain kamalan ruokamyrkytyksen ja voin sanoinkuvailemattoman pahoin. Nesteet olivat niin lopussa, että klinikkahenkilöstö päätti laittaa minut nesteytykseen. Siellä makasin sitten pari tuntia ja pääsin lähtemään takaisin hotellille lepäämään. Voin sanoa, että en oikein muista koko maanantai-illasta paljon mitään, niin tokkurassa olin nestehukan takia. Sain lääkkeitä oksenteluun ja mahakipuun, sekä paracetamolia pyörrytykseen (?!!) ja jotain ihme salvaa mitä piti hieroa mahaan. Täällä tykätään antaa kaikenmaailman lääkkeitä, mutta onneksi ne ainakin tässä tapauksessa lopulta auttoivat.
.
Tiistai meni kokonaan nukkuessa hotellihuoneessa, sillä voimia ei ollut jäljellä yhtään mihinkään ylimääräiseen. Keskiviikkonakaan en paljon mitään tehnyt, mutta sain sentään syötyä jo paremmin ja kävelinkin vähän hotellialueella. Torstaina olo oli jo huomattavasti parempi ja olikin jo aika lähteä kotiin. Loma siis alkoi hyvin, mutta sai ikävän käänteen. Kiitän onneani kuitenkin siitä, että ylipäätään selvisin siitä kamalasta taudista, vaikka se tuntui ensin aika mahdottomalta.
.
Tiomanista jäi kaikesta huolimatta hyvä kuva mieleeni ja voin suositella paikkaa muillekin!

Lisää viime ajoista ja varmaa tietoa tulevista

2009-06-02T18:07:00.017+08:00

Nyt se on sitten varmistettu. Kotiin paluu päivä nimittäin. Lähden täältä lauantai-iltana 11.7. ja saavun Suomeen sunnuntaipäivänä 12.7. Koti-ikävä ei ole vieläkään vaivannut minua, mutta toki sitä on ihan kiva tulla takaisinkin, kun tietää, että minulle tärkeät asiat ja ihmiset odottavat minua siellä. Sitten taas toisaalta on ikävä lähteä täältä, kun ihmisistä täällä on tullut minulle niin hyviä ystäviä ja olen kotiutunut niin hyvin tänne suurkaupungin elämään. Aikansa kutakin... ja ainahan tänne pääsee lomalle :)

Matkatavaramäärän kartoitus on alkanut ja pahasti näyttää siltä, että painorajoitukset saattavat ylittyä, mutta minkäpä sille sitten voi. Tavaroiden lähettämistäkin olen miettinyt, mutta ajatus niiden homehtumisesta laivan kyydissä, katoaminen postissa tai puolien tavaroiden varastaminen laatikosta ei tunnu mukavalta. Onneksi minulla ei ollut tänne tullessani kuin 9kg matkalaukku (josta 6kg on pelkän laukun paino!) ja muutama kilo käsimatkatavaraa, joten monta kiloa pitäisi mahtua mukaan. Saa nähdä kuinka käy.

Viime kerralla unohtui kertoa juhlista joissa olimme. Tai toisaalta, ei minulla olisi ollut vielä kuviakaan sieltä koneella. Minä, TJ (vaikkei olekaan Suomalainen) ja Kojoset olimme reilu viikko sitten lauantaina Malesia-Suomi Yhdistyksen kesänaloittajaisjuhlissa ystäviemme Taijan ja Harrin uima-allasalueella. Väkeä oli ainakin 39 aikuista ja 26 lasta, tai jotain sinne päin mitä muistan Taijan kertoneen. Sää oli mitä parhain, ajatellen että kyse oli Suomalaisesta kesänaloitusjuhlasta, satoi vettä kaatamalla koko illan. Juhlapaikka oli onneksi suuren katoksen alla, joten emme suuremmin kastuneet. Ruokaa tarjoiltiin seisova pöytä-tyyppisesti ja se oli hyvää. Oli erilaisia lihoja, lisukkeita, salaatteja, leipiä ja jälkiruokia. Paikalle oli tilattu myös tarjoilijat ruokaa ja juomaa (alkoholitonta, oma pullo piti ottaa mukaan ;) ) tarjoilemaan. Lapsille oli myös ohjelmaa; taikuri ja ilmapallotaiteilija hauskuuttivat heitä. Juhlat sujuivat hyvin ja kaikilla oli varmasti oikein mukavaa. Näin oli ainakin omalla kohdallani.

Viime viikon torstaina kävimme Anun kanssa kuuntelemassa Mont Kiara International Schoolissa, tuossa meidän naapurissa, kun Iida ja noin 150 muuta 3. ja 4. luokan oppilasta soittivat nokkahuilulla kokonaisen tunnin mittaisen konsertin. Kaikki joskus nokkahuilua koulussa soittaneet saattavat ajatella aivan samaa kuin minäkin ennen konserttia, että se saattaa kuulostaa ihan kamalalta, mutta suureksi yllätykseksemme konsertti olikin aivan mahtavan hieno! Soitto kuulosti todella hyvältä, eivätkä lapset soittaneet mitään "ostakaa makkaraa" vaan ihan oikeita ja kuuluisiakin kappaleita. Paljonkaan ei soraääniä joukosta kuulunut. Musiikinopetus taitaa siis olla aika ammattitaitoista kyseisessä koulussa!

Vasemmalla kuva porukastamme kesänaloitusjuhlissa ja vasemmalla Iidan koulun konsertista, Iida soitti tässä kappaleessa jotain lyömäsoitinta eturivissä oikeanpuolimmaisena.

Viime viikolla saimme muuttokuorman suomesta. Kojoset laittoivat Suomen asuntonsa vuokralle, sillä aikovat olla täällä vielä tovin jos toisenkin. Osa tavaroista, kuten sohva, menivät Lumutiin ja tänne saimme mm. pikkulipastoja, nojatuolin ja kasan astioita. Minun huoneeseen, eli tulevaan Iidan huoneeseen, sijoitetttiin 140cm Hästensin sänky ja kyllä täytyy sanoa, että on todella ihana nukkua "oikeassa" sängyssä sen jälkeen kun on nukkunut 4kk "kivipatjalla". Täällä Malesiassa sängyt ovat kivikovia ja olen kärsinyt lähes joka aamu herättyäni selkäsäryistä (jotka onneksi menevät useimmiten ohi aamupäivän aikana), mutta nyt en ole tuntenut kivun häivääkään kun sain kunnon sängyn :)

Vasemmalla huoneeni ennen ja oikealla jälkeen. Vähän sisustetumpanakin kun Kojosten mamma lähetti muuttokuorman mukana Marimekon kaitaliinoja ja ne laitettiin jo valmiiksi Iidaa odottamaan huoneeseen. Seinällä on myös Iidan Bangkokin reissulla ostama hieno maalaus.

Tänään aamulla lippujenvaihtoreissun yhteydessä tehdyn ajelukierroksen tuloksena sain lisää kuvia Kuala Lumpurin keskustasta. Tässä muutamia otoksia...

Vasemmalla Petronas Twintowers, eli maailman 2. korkein rakennus ja maailman korkein kaksoistorni. Oikealla toinen Kuala Lumpurin maamerkeistä, näköalatorni.

Vasemmalla mielestäni hyvin tyypillinen katumaisema Kuala Lumpurista. Tämä kaupunki on loppujen lopuksi aika kaunis, sillä puita on paljon ja ihan ydinkeskustassakin. Oikealla kuva joka oli pakko napata, kun näky oli jotenkin vaan yksinkertaisesti huvittava: ikivanha papparainen polki etanan vauhtia jotakin myyntikojua sateenvarjon alla... Ei siinä mitään jos kukaan muu ei näe tässä mitään huvittavaa, mutta jos sen olisi nähnyt luonnossa, ymmärtäisi varmasti :D

Loppuviikosta minulla alkaa viikon loma kun Kojoset lähtevät Lumutiin. Olemme suunnitelleet TJn kanssa matkaa jollekin Malesian itärannikon saarelle, mutta se suunnitelma piti hylätä, kun kaikki varteenotettavat paikat on täyteen buukattu. "Plan B" on nyt sitten ajella Melakaan, eli yhteen merenrantakaupunkiin tuohon 144km:n päähän lauantaina 6.6. ja etsiä siellä paikan päällä joku kiva hotelli ja viettää kaupungissa muutama päivä. Ihan hyvä vaihtoehto sekin. Melaka on lukemani mukaan vähän erilainen kuin kaikki muut Malesian kaupungit. Siellä näkee vielä vanhoja rakennuksia ja kulttuuriakin. Kirjoittelen sitten taas reissun jälkeen minkälaista oli.

Viime ajoista ja vähän tulevistakin

2009-05-25T21:07:00.009+08:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua tännekään pitkään aikaan kuulumisia. Aika menee niin nopeasti, ettei sitä edes huomaa. Ihan käsittämätöntä, että ihan parin päivän päästä on jo kesäkuu! Toisin sanoen, se tarkoittaa vain sitä, että että kivaa on edelleen ollut. Vähän jo harmittaa kun ei ole enää paljoa täällä olo aikaa jäljellä, mutta toisaalta on ihan kiva tulla Suomeenkin välillä. Varsinkin kun tietää että siellä on nyt kesä. Näillä näkymin Suomeen paluuni ajoittuu johonkin 10.7. tienoille. Lentolippuja en ole vielä vaihtanut, sillä aivan 100% varmoja eivät mitkään suunnitelmani vielä ole.

Kaikenlaista olen taas puuhaillut ja uusia hienoja paikkojakin on tullut nähtyä. Muutama viikko sitten kiertelin Kuala Lumpuria "turistioppaana" kun erään Suomalaisperheen 18v. kummityttö oli täällä lomailemassa. Kävimme mm. Batu Cavesilla, joka on Intialaisen temppelin sisältävä tippukiviluola melkein sadan metrin korkeudessa (?) ja sinne pääsee kiipeämällä ensin 272 porrasta. Laskuissa pysyi hyvin mukana, sillä portaat oli numeroitu. Batu Caves oli luonnonpaikkana aivan mahtavan hieno, luola oli 400m pitkä ja 100m leveä. Sen perällä oli "katossa" suuri reikä josta näki taivaan. Itse temppeli oli vähän pettymys, ei mikään erityisen hieno, ihan vaan pieni matala katos joka oli kuvioitu Intialaisittain. Mikäli se "päätemppeli" edes oli siellä luolan sisällä (?). Luolalle johtavilla portailla näimme todella paljon apinoita (makakeja, joita täällä asuu paljon, meidänkin naapurissa). Sää oli mitä parhain ja hikihän siinä tuli kun portaita kiipesi.

Pari viikkoa sitten vietimme Eelin kanssa muutaman päivän Lumutissa. Eeli kun ikävöi isäänsä, joka on viikot poissa. Matkustimme maanantaina bussilla Lumutiin ja tulimme torstai-iltana Petterin kyydissä takaisin. Kävimme viikolla leikkimässä Venlan ja Rasmuksen, Eelin kavereiden, kanssa. Teimme päivän uintiretken Damai Lautiin ja keräsin siellä rannalta ison pussillisen simpukoita talteen. Oli ihanaa nähdä meri taas pitkästä aikaa. Kun sen näki, ymmärsi kuinka paljon sitäkin on ikävöinyt.

Damai lautin rantoja ja valtava riisipelto matkalla Lumutista KL:iin.

Eeli isänsä kengissä :D

Kuala Lumpurin kotimme sai eräänä viikonloppuna vähän lisää viihtyisyyttä kun kävimme (tietysti piti olla ammattilainen mukana) puutarhalla ostamassa viherkasveja. Kotiimme päätyivät jotkin pensaspalmun- ja kentiapalmun tyyppiset kasvit, sekä varjofiikus-bonsai. Puutarhalla käynti oli mielenkiintoinen kokemus. Aivan samoja kasveja kuin Suomessakin siellä oli. Toki kaikki Suomen viherkasvit ovat täällä ulkokasveja ja ne kesäkukatkin varmaan kestävät vähän kauemmin kuin toukokuusta syyskuuhun. Muutamia lajiesimerkkejä: petunia, kesäbegonia, samettikukka, neilikka, flamingokukka, posliinikukka, palmuvehka, rahapuu, anopinkieli ja kirjovehka. Kasvit eivät todellakaan olleet hinnalla pilattuja. Puutarhaostoksemme, 150cm palmu, 100cm palmu, 40cm bonsai sekä kaikille ruukut ja lautaset, lisäksi iso pussillinen (20kg?) koristekiviä ja kasvien istutus ruukkuihin 220 RM eli kokonaista 45 €!! Suomessa hinta olisi arviolta noin 250 €. Se taas siitä hintatasosta täällä.

Täällä on todella paljon näitä muotoon leikattuja pikkupuita. Oikealla sitä "kesäkukkavalikoimaa" ja alla ruukkuja.

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä siltä, että Kojoset lähtevät Suomeen lomailemaan 17.6. ja minun työsopimukseni loppuu siihen. Aion sen jälkeen viettää täällä vielä reilu kolme viikkoa itsekseni. Kovasti kiinnostaisi lähteä esimerkiksi Balilla käymään ja Thaimaahankin tutustuminen jäi viime kerralla vähän turhan lyhyeksi. Täällä on niin halpaa lentää melkein mihin vaan muualle Aasiaan, että ihan varmasti johonkin vielä lähden ennen kun palaan Suomeen. Sen näyttää sitten tulevaisuus mihin täältä vielä päätyy...

Malesian kummallisuuksia osa 2.

2009-04-30T14:12:00.004+08:00

Kummallisuudet eivät ihan hetkessä lopu...Tässä maassa niitä riittää! :)

VESSAT

Yleisiä vessoja löytyy ihan jokaisesta ostoskeskuksen tapaisestakin. Ja kaikki useimmiten aivan ilmaisia. Maksuttomuus vaikuttaa kyllä varmasti myös siisteystasoon, vaikka vessoissa seisookin aina vähintään se yksi täti luutun kanssa, kuten saatoitte Malesian kummallisuudet osa 1.:stäkin jo lukea.

Miesten vessoihin en sattuneesta syystä ole päässyt tutustumaan, joten kirjoitan nyt ihan vaan omasta kokemuksestani. Naisten vessoissa on usein kaksi vaihtoehtoa: Tavallisia vessanpöntöllä varustettuja koppeja ja sellaisia joissa on pelkkä reikä. Tavallisen pytyn kaikki varmasti tunnistavat, mutta "reikä-vessoihin" on ehkä harvempi tutustunut. "Pelkkä reikä lattiassa" kuulostaa kovin epämiellyttävältä, mutta se "reikä" on oikeasti eräänlainen matala soikea "allas" jonka toisessa päässä on reikä joka johtaa viemäriin. Allas on sijoitettu n. 20-30cm korkean korokkeen päälle vessakopissa, jotteivät vessassa asioivien pyllyt vilkkuisi ovien alta. Tällaisessa reikä-vessassa asioidaan siis kyykkyasennossa. Se myös huuhdellaan käytön jälkeen kuten tavallinenkin pönttö.

Varmasti moni pönttöihin tottunut Euroopan kansalainen valitsee mieluummin sen tutun version, mutta minä henkilökohtaisesti suosin tätä "paikallista" versiota. Siihen on nimittäin syynsä. Paikalliset naiset ovat ilmeisesti niin tottuneita toimittamaan asiansa kyykyssä, että he tekevät näin myöskin jos tarjolla ei ole muuta kuin pöntöllisiä vessoja. Vessanpöntöt nimittäin ovat usein ihan kamalassa kunnossa! Keltaisia pisaroita koko reunus täynnä ja joissain vanhoissa vessoissa saattaa nähdä ihan kengänpohjankuvat vessanpöntön renkaalla, kun ihmiset ovat kiivenneet pöntön päälle kyykkimään. Jotkut vähän siistimmät ihmiset sentään suihkuttavat reunukset vedellä asioinnin jälkeen, mutta ei se paljon auta asiaa, kun reunus on siltikin märkä. Tästä syystä on paljon helpompi mennä asioimaan reikä-vessaan, kun ei tarvitse kuluttaa aikaansa ensin reunusten pyyhkimiseen ja sen jälkeen niiden vuoraamiseen paperilla.

Malesialainen vessapaperi ansaitsee muutaman valituksen sanan. Se on nimittäin suoraan sanottuna ihan p****estä. Suomalainen halvinkin paperi pysyy paremmin koossa kuin Malesialaiset paperit. Ne hajoavat pieniksi muruiksi kun yhtään kastuvat. Toinen ikävä asia on, että vessapaperia ei usein ole vessoissa ollenkaan. Jos paperia on, se sijaitsee isona rullana telineessä vessakoppien ulkopuolella, joten aina koppiin mennessään täytyy muistaa ottaa paperia mukaan jos sitä tarvitsee. Omassa käsilaukussa kannattaa myös aina pitää paperia siltä varalta, että joutuu käyttämään vessaa jossa ei ole paperia. Paikalliset eivät kuulemma vessapaperia käytä ollenkaan! Jokaisessa vessakopissa, varsinkin reijällisissä, on aina alasuihku ja paikalliset käyttävät vain sitä. Tämäkin on vähän kummallista, luulisi että on ikävää kun housut kastuvat aina vessassa käynnin jälkeen...

Myös haju vessoissa saattaa joskus olla karmaiseva. Reikä-vessoissa putki johtaa ilmeisesti aivan suoraan viemäriin ilman mitään hajulukko-systeemiä, sillä sieltä tuleva haju on todellakin hirveä. Vaikka vessa muuten olisi todella siisti, eikä siellä muutoin haisisi, reikä-vessakopeissa haisee aina ainakin vähän.

Vessojen ovi avautuu aina koppiin sisälle päin ja se hankaloittaa vessaan menemistä ja sieltä poistumista. Varsinkin jos ahtautuu koppiin suurten ostoskassimäärien kanssa sujuva liikkuminen ovesta sisään ja ulos on lähes mahdotonta.

Huolimatta epäsiisteydestä, hajusta ja paperin puutteesta Malesialaisissa vessoissa on mukavampi asioida kuin Suomalaisissa, koska vessan löytää aina helposti, se on aina ilmainen ja siellä on niin helppo asioida juuri reikä-versioiden ansiosta.

Lomaviikko Singaporessa

2009-04-04T21:04:00.025+08:00

Näkymä Singaporeen lentokoneesta.

Nyt on sitten lomaviikko vietetty... Lomakohde vaan oli vähän eri kuin mitä sen ensin piti olla. Alunperin koko lomailuidea lähti siitä, että koska kaverini on töissä Phuketissa, olisin mennyt sinne viikoksi lomailemaan. Se kuitenkin peruuntui viime hetkellä ja olin hyvin pettynyt. Kerrottuani asiasta ystävälleni TJ:lle, hän päätti järjestää asiat niin, että pääsinkin lomalle Singaporeen. TJ on kahden viikon välein töissä Singaporessa pari päivää, ja oli juuri nyt lähdössä sinne. Hän järjesti asiat niin, että saattoi itse olla ensin viikon töissä ja sitten toisen viikon kanssani lomailemassa.

Lauantaina 28.3. hyppäsin bussiin, joka lähti suoraan Singaporeen tästä Mont'Kiarasta. Bussi oli "1-luokan bussi" varustettuna mukavilla penkeillä, jotka voi säätää lähes makuuasentoon jos haluaa nukkua. Matka kesti 5 tuntia ja noin puolet siitä nukuin hyvin sikeästi.

Ennen Singaporeen johtavaa pitkää siltaa oli passien tarkastus ja sillan jälkeen täytyi passin lisäksi tarkastaa myös matkatavarat. Ennen matkatavaroiden tarkastukseen menoa eräs nainen bussissa kysyi voisinko auttaa häntä hieman. Hän kysyi voisinko ottaa yhden hänen tupakka-askeistaan, sillä Singaporeen ei yksi henkilö saa viedä kuin yhden askin. Nainen oli ruotsalainen, joten ajattelin, että täytyyhän sitä nyt naapuria auttaa! Hänellä oli yhteensä 4 askia, joten myös eräs kiinalainen mies ja kiinalainen nainen ottivat yhdet askit vietäväksi rajan yli. Kaikki meni hyvin, eikä kenenkään tarvinut edes näyttää askejaan tarkastajille, joten ylitettyämme rajan ja palattuamme bussiin annoimme tupakat taas omistajalleen. Kaikenlaista sitä joutuu tekemään täällä maailmalla! :)

Taloja Singaporen tyyliin.

Minulle oli kerrottu aiemmin, etta Singapore on kuin toinen maailma verrattuna Malesiaan, kaikkialla on todella siistiä ja erilaista. Singapore osoittautuikin todella siistiksi paikaksi verrattuna Malesiaan ja siellä on mm. paljon enemmän hyvin hoidettuja puistoja ja kukkaistutuksia. Huonoina puolina mainittakoon maan hintataso ja ahtaus. Singapore on todella kallis paikka, joskus tuntui, että jopa kalliimpi kuin Suomi. Maa on myös pieni ja täyteen ahdettu ja tuntuu hirveän ihmispaljouden takia vielä ahtaammalta. Edellämainittujen syiden johdosta voisin sanoa, että pidän kyllä enemmän Malesiasta. Toki voisin joskus toistekin lähteä Singaporeen lomalle, sillä vaikka niin pieneen maahan ei mahdukaan ihan hirveästi nähtävää, jotain näkemisen arvoista jäi kyllä vielä näkemättä tämän viikon aikana.

Katumaisemaa ostoskeskusten lähistöltä sekä minä ja TJ, joka ansaitsee sanomattoman paljon kiitoksia lomamatkani järjestämisestä :)

Lauantaina teimme kierroksen lähimmissä ostoskeskuksissa ja tapasimme ostosrumban jälkeen Michaelin, mustan miehen jonka TJ oli tavannut pari päivää aiemmin Singaporessa. Menimme yhdessä syömään 3 monkeys-ravintolaan, josta saa aivan ihanaa katkarapuriisiä. Syömisen jälkeen lähdimme käymään Clarke Quayn ravintola-alueella, ihan vaan katselemassa. Kaikenlaista ihmeellistä näinkin siellä. Maininnan arvoisia juttuja ovat esimerkiksi leipäkauppa, jossa oli kaikenmuotoisia hauskoja leipiä, aurinkoja, sammakoita, pullapoikia, kukkia, kilpikonnia ja vaikka mitä! Toinen asia jollaista en ole eläessäni edes ajatellut olevan oli eräs baari, nimeltään Clinic. Se oli sisustettu kaikenlaisella sairaalarekvisiitalla, tuolit pöytien ympärillä olivat pyörätuoleja ja sohvat olivat sairaalan metallireunaisia sohvia. Eikä siinä vielä kaikki! Drinkit tuotiin pöytiin tippapusseissa ja juomaa imettiin letkun kautta! Aivan mahtava idea! Kävimme myös "jäätelöravintolassa", josta sai vaikka minkälaisia jäätelöannoksia.

Clarke Quayn erikoinen leipäkauppa sekä Clinic-baarin asiakkaita.

Sunnuntai aamuna sain taas todeta, että hotellien aamiaiset ovat kyllä aivan ihania. Kaikenlaista oli tarjolla vähän liiankin paljon. Aamupalan jälkeen lähdimme Sentosan saarelle. Saarelle mentiin cable carilla, eli sellaisella ilmassa vaijerin varassa riippuvalla kopilla, joita näkee esimerkiksi alpeilla, eräänlainen iso hiihtohissi siis. Sentosalla vierailimme akvaariossa, jossa sai mm. koskettaa kädella rauskuja ja syöttää niille ruokaa. Akvaariossa oli paljon hienoja kaloja, meduusoja, mustekaloja, merihevosia ja jättimaisia rapuja, mutta kaikki harmillisen pienissä altaissa. Akvaarion jälkeen ajelimme alamäkiautoilla vuorelta alas ja tulimme takaisin taas eräänlaisella "hiihtohissillä". Kävimme katsomassa myös 3D ja 4D elokuvia. Tarkoituksena oli mennä myös korkeaan näköalatorniin, mutta se suljettiin turvallisuussyistä, koska alkoi sataa ja salamoida. Sään takia emme menneet myöskään katsomaan delfiinishowta, sillä sekin oli peruttu.

Sentosan alamäkiajorata ja yksi rauskuista joita sai silittää.

En ole koskaan ennen koskenutkaan käärmeeseen, joten pitihän sitäkin kokeilla Sentosan saarella! Ja ihastus kyseistä eläintä kohtaan oli väistämätöntä. Olin kuvitellut (kuten varmasti moni muukin) että käärmeet tuntuvat kylmiltä ja kosteilta, sillä siltä ne ainakin näyttävät. Asiat ovat kuitenkin aivan päinvastoin! Käärmeystäväni oli aivan lämmin, eikä lainkaan märkä tai limainen. Käärmekokemukseni oli siis hyvin positiivinen. Tekisi melkein mieli salakuljettaa tuo otus kotiin...

Sentosan retken jälkeen menimme syömään hyvin erikoiseen ravintolaan. Siellä haettiin ensin sisältä kaikenlaisia "lisukkeita", kuten riisiä, perunaa ja kaikenlaisia salaatteja. Sen jälkeen käännettiin poydällä olevan lapun vihrea puoli näkyviin ja tarjoilijat alkoivat tarjoilla kaikenlaisia erilaisia lihoja. Lihanpalat oli pujotettu miekkaan ja tarjoilijat veistelivät niistä siivuja asiakkaiden lautasille. Tarjolla oli kolmenlaista naudanlihaa, kahdenlaista porsaanlihaa, kananrintaa pekoniin käärittynä, kanan reittä, kinkkua, makkaroita, valkosipulileipää sekä grillattua ananasta. Ruoka oli todella hyvää ja sitä sai syodä samalla rahalla niin paljon kuin jaksoi. Kun ei enää halunnut etta tarjoilijat kiertävät tarjoilemassa lihoja, käännettiin pöydällä olevan lapun punainen puoli ylöspäin. Tämä oli taas aivan uudenlainen ja hieno kokemus.

Maanantaina 30.3. lähdimme käymään lintupuistossa. Puisto oli iso ja täynnä mitä erilaisempia lintuja. Ihan tavallisia "suomalaisia" joutseniakin siellä oli. Päivä oli tuskastuttavan kuuma ja lopulta alkoi vielä sataa. Olimme onneksi juuri pelikaanilammikon keskella olevan katoksen luona kun alkoi sataa ja pääsimme suojaan. Täällä kun sataa, niin sataa kunnolla. Suomalainen kaatosade on tihkusadetta täällä, mutta sateesta kirjoitan sitten joskus toiste lisää.

Lintupuiston afrikkalainen vesiputous sekä flamingolampi.

Tiistaina vuorossa oli eläintarha. Se jos mikä oli hieno paikka. Erityisen hienon siitä teki se, että jotkut eläimet olivat ikäänkuin vapaana siellä. Esimerkiksi eräillä apinoilla oli iso puistomainen aitaus jossa olevista puista meni liaaneja ja siltoja toisiin puihin, jotka eivät olleet aitauksen sisällä. Puissa jotka eivät olleet aitauksen sisällä oli sähkölangat runkojen ympärillä joten apinat eivät päässeet puista alas. Muutamia pieniä apinoita oli "saarekkeissa" keskellä ihmisten kulkuvaylää niin, että ne olivat ihan vapaita lähtemään pois sieltä jos halusivat, mutta niiden pesät olivat saarekkeessa, joten ne halusivat ihan vapaaehtoisesti viettää aikaa puissa. Ihmiset pääsivat siis todella lähelle eläimiä jos halusivat. Isommatkin eläimet olivat melko suurissakin aitauksissa, joissa ei ollut korkeita verkkoaitoja, vaan matalahkot puuaidat ja sähkölangat, jotta ihmiset näkivät eläimet hyvin. Leijonat ja tiikeritkin olivat matala-aitaisissa aitauksissa, mutta ennen aitaa oli vesiallas ja korkea seinä, jotteivät pedot pääsisi pois aitauksista. Aitaukset näyttivät viihtyisiltä, sillä niissä oli paljon virikkeitä eläimille. Kaikenlaisia kummajaisia näin taas sielläkin. Eläimiä joita en ollut ennen nähnyt muualla kuin televisiossa tai kuvissa olivat mm. jääkarhut, minivirtahevot, nenäapinat ja sarvikuonot. Tämä eläintarha oli kyllä hienoin koskaan näkemäni!

Jääkarhu ja valkoiset tiikerit.

Tapiirikaverukset ja sarvikuonojen maa.

Mangusti sekä strutsi vartiossa.

Pelikaanilampi ja hirmuinen sadekuuro. Kirahvit.

Minä yhtä maakilpikonnalajia luonnollisessa koossa esittävän patsaan kanssa Singapore zoossa (eikä tämä ole edes maailman suurin laji!). Toisessa kuvassa näkyy hyvin minkälaisia monet eläinaitaukset olivat; hyvin vihreitä ja viihtyisän näköisiä. Puissa näkyy apinoiden kiipeilytasoja.

Illalla tapasimme TJ:n kaverin (entisen työntekijän) BJ:n, hänkin "yllättäen" musta mies. Tosi hauska tyyppi. Kävimme syömässä ja sen jälkeen kiertelimme ostoskeskuksessa huviksemme katselemassa kaikenlaista.

Keskiviikkona oli vuorossa rennompi päivä, joka ei sisältänyt mitään ihmeellistä. Maininnanarvoisin asia oli ehkä hotellin uima-allasosastoon tutustuminen.

Näkymiä TJ:n yhden firman toimiston ikkunasta.

Torstaina käytiin Vivo Cityn ostoskeskuksessa. Se täytyy mainita siksi, että sieltä löytyi mielenkiintoinen "otus". En tiedä mikä liikkeen nimi oli tai mitä kaikkea siellä myytiin, sillä en mennyt sisälle muuta kuin kysymään lupaa valokuvan ottamiseen, mutta jotain National Geographiciin liittyviä tuotteita siellä ainakin oli. Tämä "otus" oli ajopuista tehty valtava hevonen! Se oli todella mielenkiintoinen nähtävyys, sillä teenhän itsekin kaikenlaista ajopuista. Kyllä sain taas suuren inspiraation hevosen johdosta, enkä malttaisi odottaa että pääsen taas rakentelemaan.

Ajopuuhevonen Vivo Cityssä sekä lumiukko (miksi tropiikissa on lumiukkopatsas??!?) samaisessa paikassa.

Perjantai aamu meni uima-altaalla. Illalla lähdettiin taas Clarke Quaylle. Tällä kertaa emme menneet sinne vain katselemaa, vaan osallistuimme myös ravintolaelämään. Kävimme eräässä ravintolassa syömässä rapua, sillä en ollut koskaan sitä syönyt. Rapu oli hyvää, mutta kastike jolla se oli valeltu oli pahaa, joten keskityin ennemmin syömään suuria katkarapuja ja riisiä, jossa oli mereneläviä ja ihanan paljon valkosipulia. Ruuan jälkeen kävimme muutamassa baarintyyppisessäkin, minä testaamassa alkoholijuomavalikoimaa, TJ kun pysyy yleensä ihan mehulinjalla, tylsää! Kokeilin myös "tippapussi-drinkkiä" jo edellä mainitsemassani Clinicissä ja totesin, että onhan se hauskaa juoda letkun kautta, mutta samalla huomasin punaisen juoman roiskuneen valkoiselle paidalleni letkussa olevan hieman toimimattoman "jarrun" takia. Että näin...

Minä "klinikalla" nauttimassa tippaletkun antimia.

Lauantaina ei tapahtunut juuri mitään sen ihmeempää, kuin että kävimme Singaporen eräässä kaupunginosassa nimeltä Little India. Siellä oli paljon edullisia kauppoja ja kuten nimestäkin voi päätellä; paljon intialaisia. Sunnuntaina sitten lensimmekin jo takaisin kotiin Malesiaan. Olin nähnyt edellisenä yönä unta, että harhailemme lentokentällä vielä puoli neljältä, kun lento lähti klo 14.05, siksi lähdimme jo ajoissa kentälle. Se ei auttanut, sillä uneni tavallaan toteutuikin, sillä lennon lähtö myöhästyi melkein tunnin. Taksimatka kotiinkin kesti vielä ihan tavattoman kauan, kun kuski ajeli jotain ihmellisiä maaseutureittejä. Lopulta kuitenkin pääsimme perille ja takana on hieno, paljon uusia kokemuksia sisältänyt loma :)

Lauantaina näimme kadulla maailman tatuoiduimman miehen! Oli aika hurjan näköinen. Hampaatkin olivat terästä... Oikealla kuva lentokoneesta. Siitä näkee hyvin, kuinka mielettömän paljon täällä Malesiassa on tuhottu sademetsää näiden öljypalmuviljelmien takia.

Vasen kuva Little Indiasta. Oikealla kyltti meidän hotellin lähellä. Juu, luitte oikein PISSA health centre... (joka tosin on tällä puolella kyltissä väärin kirjoitettu). En ehkä ihan heti olisi valmis tutustumaan tarkemmin kyseisen hoitolan palveluihin... No, toivotaan etteivät omistajat ole suomenkieltä koskaan kuulleetkaan.

Malesian kummallisuuksia osa 1.

2009-03-19T15:31:00.011+08:00

LÄMPÖTILA:
Tukahduttavan kuumaa ja jäätävän kylmää

Täällä on KUUMA. Kuuma ei ole yhtään liioiteltu ilmaus. Tykkään lämpimästä todella paljon, mutta joskus liika on liikaa minullekin. Aamulla ja illalla, kun aurinko ei paista kovin kovasti, on todella ihana, sopiva lämpötila, arviolta jotain 25-28 astetta. Arvio siksi, että en ole täällä ollessani vielä kertaakaan nähnyt ulkona lämpömittaria! Keskipäivällä on sitten aina kuuma, riippumatta siitä onko pilvistä vai ei. Toki jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta on vielä kuumempaa. Voisin arvioida, että aurinkoisella säällä lämpötila on jotain 30-35 asteen välillä, siis varjossa. Auringossa se saattaa hyvin olla 40 astetta, ellei ylikin!

Ja hiki valuu jos yhtään liikkuu ulkona ollessa. Joskus se valuu ihan vaan paikallaan seistessäkin. Muuten tämä kuumuus ei minua haittaa, mutta hirveä hikoilu ei ole mukavaa.

Vaikka kuvittelisi, että paikalliset ovat tottuneet kuumaan, eivätkä siedä kylmää, he pitävät aina sisätiloissa ilmastoinnin niin kylmällä, että ainakin minua palelee joskus ihan älyttömästi! Esimerkiksi ostoskeskuksissa on aina kylmää. Paikka, joka voittaa kylmyydessä kaikki muut sisätilat, on elokuvateatteri. Siellä ei varmasti ole kuin 15 astetta! En ymmärrä ollenkaan tällaista.. Kaikkialla on ilmastointi, eikä sitä pääse karkuun. Se on pari kertaa aiheuttanut minulle hirveän nuhan ja jopa poskiontelotulehduksen. Elokuviin ja pitemmille auto- tai bussimatkoille täytyy aina varata vähintään pitkähihainen paita ja mieluiten myös pitkät housut.

Jos haluaa tuntea viileää ilmaa ulkosalla, sekin on mahdollista Malesiassa. Täällä on nimittäin muutamia ylänköseutuja ja vuoria, joiden huipulla ilma on yleensä huomattavasti viileämpää kuin alempana. Genting highland on yksi tässä Kuala Lumpurin lähellä sijaitseva vuorenhuippu, jossa olen itsekin vieraillut. Siellä kaikki tuntui hyvin paljon Suomen kesältä, eli tuulista, pilvistä, sateista ja kylmää...Kaikesta tästä huolimatta oli kyllä hieno reissu ja näköalat olivat mahtavat. Cameron highlands on varmaankin Malesian kuuluisin ylänkö ja sinnekin varmasti tulee vielä retki tehtyä.

VIHREYS

Yksi ihanista puolista täällä on luonnon vihreys. Täällä sataa niin paljon, että kaikkialla on todella vihreää. Pidän Kuala Lumpurista juuri siksi, että ihan kaupungin keskustassakin voi nähdä puita ja pensaita. Esimerkiksi Bangkokissa ei mielestäni ollut yhtään niin vihreää kuin täällä. Täällä myös huolehditaa melko hyvin viheralueista. Paitsi että toisaalla täällä ei kunnioiteta luontoa ollenkaa, sillä esim. pesuvedet lasketaan avo-ojiin, jonka takia monet joet ovat ihan kamalassa kunnossa.
Kaikki Suomessa viherkasveina pidettävät kasvit kasvavat täällä luonnossa ja on ollut mielenkiintoista tehdä havaintoja kasveista, kun tiedän niiden suomenkieliset nimetkin. Sademetsää täällä näkee onneksi vielä jonkin verran, mutta ikävä kyllä sitä kaadetaan varmasti koko ajan enemmän ja enemmän pois valtavien öljypalmuviljelmien tieltä.

TYÖVOIMA JA PALVELU

Täällä on paljon työntekijöitä ihan joka paikassa. Ensimmäisenä esimerkkinä voisin kertoa, kuinka näin aivan valehtelematta 10 ihmistä maalaamassa aitaa korkeintaan 10 metrin matkalla! Kaupoissakin on paljon työntekijöitä. Pienessä vaateliikkeessä on vähintään kolme työntekijää ja joku heistä hengittää niskaasi (ja aivan kirjaimellisesti!) koko ajan kun kiertelet kaupassa katselemassa, vaikka sanoisit ettet tarvitse apua. Tämä on joskus lievästi sanottuna ahdistavaa, varsinkin Suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että palvelua saa vasta kun menee itse sitä pyytämään.

Ruokakaupoissa tavarat pakataan puolestasi pieniin onnettomiin muovipusseihin (ja kassalla tietenkin työskentelee sekä kassahenkilö, että pakkaaja) ja jos käyt suuremmilla, esim. viikonlopun ruokaostoksilla saat mukaasi ainakin 20 muovipussia, sillä melkein jokainen tuote täytyy jostain syystä pakata eri pussiin. Omiin pusseihin joutuvat ainakin lihat, pakasteet, kasvikset, kananmunat, leivät, maitotuotteet ja pesuaineet, niin, ettei niiden kanssa samaan pussiin päädy mitään muuta kuin kyseistä tuotetta. Syötäviä ja ei syötäviä tavaroita ei tietenkään voi missään tapauksessa laittaa samaan pussiin. Eli kun esim. päätät ostaa vaikkapa kananmunia, hammasharjan ja paketin jauhelihaa lähikaupasta on hyvin todennäköisesti lopputulos se, että lähdet kaupasta kolmen muovipussin kanssa, jos et itse tajua kieltäytyä liioista pusseista. Myös vaikka ostaisit vain paketin purukumia se pakataan muovipussiin. Tästä syystä kannattaa aina suosia omia kankaisia ostoskasseja, lisäksi vielä senkin takia, että kaupan muovipusseista ei aina ole edes roskapusseiksi, koska ne ovat niin pieniä.

Tavaratalojen osastoilla on paljon työntekijöitä. Esimerkiksi suurilla rintaliivejä (joita täällä myydään jostain syystä todella paljon) myyvillä osastolla on ainakin kaksi myyjää kutakin rintaliivimerkkiä varten! Tavallisessa kahvilassa (Starbucks tms.) on ainakin 4 työntekijää yhtäaikaa. Parturissakin vähintään kolme ihmistä operoi päätäsi; yksi pesee, toinen leikkaa ja kolmas värjää. Itselläni kävi myös niin, että kaksi ihmistä kuivasi hiuksiani yhtäaikaa!

Eikä siinä vielä kaikki, että kaupoissa, rakennustyömailla, puistoissa tai ihan missä vaan on paljon työvoimaa, myös vessoissa on aina vähintään yksi henkilö joka seisoo nurkassa luutun kanssa ja odottaa, jos vaikka ilmaantuisi jotain siivottavaa. Joissain paikoissa on myös työntekijä, joka viikkaa vessapaperia sopiviksi nyyteiksi ja ojentaa niitä vessassa kävijöille. Siis voiko turhempaa työtä olla?!!

Paikalliset eivät myöskään vaikuta kovin ahkerilta, (vai johtuneeko ehkä siitä, että joka paikassa on liikaa työntekijöitä, eikä tarpeeksi hommaa kaikille, vaiko siitä, että palkkakaan ei ole kummoinen), sillä usein kaupoissa tms. työntekijät vain seisoskelevat ja juttelevat keskenään, vaikka voisivat olla esim. hyllyjä järjestämässä. Lisäksi, jos kysyt jotain tuotetta missä vaan isommassa kaupassa, vastaus on hyvin todennäköisesti "ei ole", vaikka hetken itse etsittyäsi löydätkin tuotteen hyllystä ihan helposti! Myyjät eivät joko viitsi vaivautua etsimään tai sitten he eivät uskalla olla tekemisissä "ulkomaalaisten" kanssa, tai he eivät vain luota englanninkielen taitoihinsa, vaikka heidän kuuluisi sitäkin ihan hyvin osata. Kovin huvittava oli tilanne, jossa kysyin Metrojayan (eräs täkäläinen tavaratalo) myyjältä miesten kenkäosastolla, että missä teillä on naisten kengät, aivan selvällä englanninkielellä (ja vielä osoitin kenkiä sormellani ja sen jälkeen itseäni, josta kuurokin olisi tajunnut mistä on kyse) ja myyjä vastasi vain että "don't have" ja puisteli itsevarmasti päätään. Tietystihän ne naisten kengät löytyivät sitten myöhemmin seuraavasta kerroksesta...

Sinusitis

2009-03-19T14:44:00.003+08:00

Viikonloppuna minusta alkoi tuntua siltä, että olen saamassa nuhan. Aikani käytin sukkia ja join kuumaa teetä, mutta eilen täytyi luovuttaa pään sisällä koko ajan pahenevan paineen, kipeiden onteloiden ja tukkoisuuden takia. Kävin sitten illalla kahdeksan aikaan tutustumassa Mont' Kiaran lääkäripalveluihin.
Kokemus lääkärissä käynnistä Malesiassa oli hyvin positiivinen. Menin ovesta sisään ja kerroin asiani vastaanottotiskillä. Sain täytettäväkseni rekisteröitymiskaavakkeen, sillä en ole asioinut kyseisellä klinikalla aiemmin. Odotin 5 minuuttia ja pääsin lääkärin pakeille. Dr. Thirunavakarasu oli ystävällinen ja asiantuntevan oloinen, puhui ymmärettävää englantiakin. Paineltuaan hetken naamaani eri kohdista ja kysyttyään sattuuko (ja sattui todellakin), hän totesi sen olevan hyvin tyypillinen poskiontelotulehdus. 5 minuuttia vastaanotolla ja taas aulaan odottamaan. Lääkkeet sain taas 5 minuutin odotuksen jälkeen kätevästi samalta tiskiltä kuin mihin ilmoittauduin.
Täällä lääkärit tykkäävät määrätä lääkkeitä joka vaivaan, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Sain viittä erilaista lääkettä! Sain yhtä antibioottia, yhtä tulehduskipulääkettä ja kahta erilaista antihistamiinia, toinen, joka saattaa väsyttää, illalla otettavaksi ja toinen, joka puolestaan saattaa valvottaa, otettavaksi aamulla. Lisäksi sain vielä menthol-kiteitä, joita laitetaan höyryhengitysveteen 2 krt päivässä. Jos näillä ei parane, niin sitten ei millään!
Eli näin sujuvaa on Malesialainen lääkäripalvelu. Ei pysty Kotkan lääkäripalveluista puhumaan edes samana päivänä...

Viikonloppu Bangkokissa

2009-03-11T15:31:00.017+08:00

Torstaina 5.3. matkustimme Kuala Lumpurista bussilla Lumutiin ja sieltä lähdimme perjantaina ajamaan omalla autolla Penangiin. Penang on saari ja sinne ajetaan noin 2,5h Lumutista pohjoiseen päin. Penangin lentokentällä nousimme Bangkokin koneeseen ja vajaan 2 tunnin kuluttua olimme perillä. Kello on Thaimaassa tunnin vähemmän kuin Malesiassa. Hotellimme oli Millennium Hilton ja perille sinne saavuimme vasta aika myöhään illalla.

Ystäväni Juhani, joka on tällä hetkellä Phuketissa töissä, vietti juuri sopivasti lomaansa Bangkokissa, joten sovimme, että tapaamme siellä jossakin. Minulla oli vapaata perjantai-ilta ja lauantai päivä, joten lähdimme katselemaan (ja osallistumaan) Bangkokin yöelämää heti perjantaina. Kiertelimme lähinnä erästä reppumatkailijoiden suosimaa kaupunginosaa.

Lauantai-aamuna päätimme olla reippaita ja lähteä muutaman tunnin yöunien jälkeen kiertelemään kaupunkia. Päädyimme tuk-tuk-ajeluiden lomassa mm. isoon hienoon puistoon (ainoa oikeasti vihreä alue jonka Bangkokissa pääsin näkemään) ja eläintarhaan, jossa näin paljon eksoottisempia eläimiä kuin mitä korkeasaaressa on. Mm. norsuja, kirahveja, seeproja, virtahepoja ja erilaisia hienoja lintuja.

Kaikkien kolmen Bangkokissa vietetyn päivän (ja yön) aikana näin taas todella paljon uusia asioita. Bangkok on aivan valtava kaupunki; kun katsoi hotellin ikkunoista, joka suunnassa oli taloja silmänkantamattomiin! Pääsin tutustumaan pieneen osaan kaupunkia, mutta sain varmasti melko realistiseen kuvan tästä suurkaupungista, aivan kuten toivoinkin. Jos matkustelen jossakin, en todellakaan halua kävellä vain upouudella asfaltilla päällystettyjä katuja, syödä tunnettujen kansainvälisten ketjujen ravintoloissa, nukkua hienoimmissa hotelleissa (vaikka tällä kertaa nukuinkin hienossa hotellissa, mutta tarkoitan lähinnä, että jos matkustelisin yksin) jne., vaan haluan saada paikoista ihan oikean, en kaunistellun, kuvan. Näin järkyttävän liikenteen paljouden, joka aiheuttamat saasteet saattoi haistaa ilmasta. Yömyöhään rotat juoksentelivat kaduilla ja etsivät ruokaa kaiken sen roskan seasta jota kaduilla lojui. (Kaikki ketkä tietävät jotain edellisistä lemmikkieläimistäni, tietävät ettei tämä ole mikään kamala juttu minulle). Ihmisiä oli käsittämättömän paljon ja heitä oli kaiken kokoisia ja värisiä, unohtamatta kerjäläisiä, jotka saattoivat ilman käsiä tai/ja jalkoja lojua kaduilla rahankeräyspurkki vierellään. Paikoin kadut ovat todella likaisia, mutta näin on varmasti lähes kaikkialla mailmassa, ainakin Malesiassa on. (Nyt todella ymmärtää kuinka "puhdas" maa Suomi on). Mutta kaikki tämä on vain elämää, eikä se ainakaan minua suuresti järkyttänyt, ja voin sanoa, että Bangkokista saamani kokemukset ovat enimmäkseen positiivisia.

Olin kovasti odottanut sitä, että näkisin ihan oikean norsun täällä, ja nyt se tapahtui, aivan odottamattomassa tilanteessa. Istuimme perjantai-iltana erään "baarin tyyppisen" terassilla ja yhtäkkiä takanani seisoi norsu! Ei mikään valtava otus, mutta norsu kuitenkin. Se kulki erään miehen mukana kadulla ja mies myi pusseja joissa oli ruokaa norsulle syötettäväksi. Eli tulipa nyt sitten se ihan oikea norsukin nähtyä :)

Lauantai-iltana olin lastenvahtina kun Anu, Petteri ja Anun isä Jouko, sekä isän vaimo Ritva (jotka olivat myös lomailemassa Bangkokissa ja yöpyivät samassa hotellissa) olivat ravintolassa syömässä. Sunnuntaina lähdimme koko porukalla käymään markkinoilla. Markkinat olivat onneksi jonkinlaisen katoksen alla, joten aurinko ei porottanut ihan suoraan kohti. Bangkokissa paistoi koko lomamme ajan aurinko pilvettömältä tavaalta, ja siellä oli todella kuumaa. Asteita saattoi olla parhaimmillaan lähemmäs +40 astetta, ainakin auringossa. Vaatteet tulivat ihan läpimäriksi hikoilusta ja vettä täytyi juoda koko ajan. Silti, vaikka olin lauantaina koko päivän lähes suorassa auringonpaisteessa levittämättä aurinkorasvapisaraakaan iholleni, en palanut. Jos oikein tarkkaan katsoo, saattavat käsivarteni olla hieman tummemmat kuin mitä ne olivat ennen matkaa, mutta ei paljoa. No, toiset ne ei vaan rusketu koskaan, eipä sille mitään voi.

Sunnuntai-iltana kävimme kaikki yhdessä syömässä Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa. Ravintola ei ollut kovin korkealla, mutta syömisen jälkeen menimme drinkille talon huipulle 84. kerrokseen! Sieltä oli aika hulppeat näkymät. Talo ei ole kuin 28. korkein koko maailmassa. Kotikaupunkimme Kuala Lumpurin Petronasin kaksoistornit ovat maailman korkeimmmat kaksoistornit ja muutenkin maailman toiseksi korkein rakennus. Sielläkin varmasti tulee vielä käytyä jonain päivänä.

Maanantaina lensimme takaisin Penangiin, jätimme Iidan, Ritvan ja Joukon saarelle jatkamaan lomaa ja loput porukasta ajoimme Kuala Lumpuriin melkein neljän tunnin matkan. Olisimme voineet lentää suoraan KL:nkin, mutta lennot oli varattu jo vuoden alussa, ennen kun perhe edes tiesi Kuala Lumpuriin muutosta. Matka sujui kyllä näinkin ihan mukavasti.

Tässä kuvasatoa matkan varrelta:

Millennium Hilton-hotellimme, sekä maisemia sen ikkunoista.

Vas. hotellin ravintolassa oli hienoja orkideaistutuksia. Oik. Bangkokin katumaisemia.

Puisto oli todella kaunis ja oli kiva päästä välillä vähän hiljaisempaan paikkaan kaiken sen metelin ja ihmisvilinän keskeltä. Puistossa olevan valtavan lammikon reunalta bongasimme valtavan varaanin (häntineen lähemmäs 2m). Sitä hetken ihmeteltyämme se päätti jatkaa päiväänsä kuvan etualalla olevassa putkessa. Kun katsoimme mihin varaani oikein menee putkessa, huomasimme siellä toisen, ehkä jopa vielä isomman varaanin!

Eläintarha muutamia asukkeja. Vas. valkoinen tiikeri ja oik. virtahevot nukkumassa päät veden alla! Välillä ne ottivat happea ja painuivat taas takaisin pinnan alle.

Vasemmalla esimerkki hienosta istutusalueesta, joita täällä päin maailmaa näkee melko paljon. Oikealla Eeli, Anu ja minä veneessä joka kuljetti ilmaiseksi Hiltonin asukkaita jokea pitkin muutamaan laituriin joen toisella rannalla.

Maisemia 84. kerroksesta. Eeli ja minä kuumailmapallossa samassa rakennuksessa.

Näitä (riksoja) ei näkynyt Bankokissa ainuttakaan, en tiedä olisiko pitänytkään. Tuk-tukit (3 pyöräiset mopot) olivat ainoita erikoisempia kulkuvälineitä siellä. Oikealla tyypillistä Thaimaalaista tavara-ihmis-kuljetustyyliä...melko turvallista :)

Vas. Tällaista en ole Malesiassa nähnyt, johtunee eri uskonnosta...Thaimaalaiset uskovat, että suuret ja vanhat puut ovat viisaita, joten he tuovat niille kunnioituksen osoituksena lahjoja. Tällaisia nauhoin ja kukkasin koristeltuja puita näin paljon Bangkokissa. Minusta tämä ei kuulosta yhtään kummalliselta, tietysti suuret ja vanhat puut ovat viisaita, sillä ne ovat nähneet paljon asioita elämänsä varrella, minä ainakin uskon siihen.

Oikealla kotimatkalla autosta vauhdissa otettu kuva upeasta vuoresta Malesian puolella. Valkoinen "sumu" vuoren rinteillä on pilvi. Tämäkään maisema ei ole ollenkaan niin hieno kuin miltä se näytti oikeasti. Jos jotain haluaisin saada, niin kameran, jolla saa kuvauskohteesta juuri sen näköisiä kuvia kuin miltä kohde näyttää luonnossakin.

Genting Highland

2009-03-03T14:35:00.017+08:00

Lauantaina 28.2. minulla oli vapaapäivä ja päätimme ystäväni TJ:n kanssa lähteä käymään Genting Highlandilla, eli tässä KL:n lähellä sijaisevalla vuorella. Korkealla vuoren huipulla on pieni "kaupunki", jossa on huvipuisto sekä ulkona että sisällä, ravintoloita, vähän kauppojakin, hotelleja ja ennen kaikkea aivan uskomatoman hienot maisemat.

Minä sain ajaa menomatkan ja oikeasti matkaan päästiin vasta seisottuamme melkein kaksi tuntia liikenneruuhkassa. Jos ruuhkaa ei oteta huomioon, Genting Highlandille ei aja KL:sta kuin ehkä vajaan tunnin. Täällä nämä ruuhkat ovat totisesti aivan käsittämättömiä.

Kun saavuimme vuoren juurelle tie alkoi pikkuhiljaa nousta ylemmäs ja ylemmäs. Harvemmin näkee niin hienoja näkymiä, kuin mitä matkan varrella oli. Välillä tie meni todella jyrkkää mäkeä ylös ja toisinaan oli alamäkeä. Joskus tien vieressä oli lähes pystysuora rinne sekä alas-, että ylöspäin. Paljon uusia kasvilajejakin näin matkalla. Teiden varsilla kasvoi mm. jotain mäntyjä, jollaisia en ole paljoa nähnyt "alempana" Malesiassa.

Perille päästyämme ja avattuani auton oven tunsin hirmuisen kylmän ilman, joka on hyvin tyypillistä tällaisilla ylemmillä korkeuksilla. Ainakin aluksi se tuntui hyvinkin kylmältä, mutta sitten tarkemmin tunnusteltuani, se tuntuikin hyvin tutulta; ihan kuin kesällä Suomessa!

Illalla kävimme "teatterissa" katsomassa esitystä jossa oli soittajia, laulajia, tanssijoita, akrobaatteja, trapetsitaiteilijoita, taikureita, valkoinen tiikeri ja valkoinen leijona, koiria ja 5 moottoripyöräilijää, jotka ajoivat surmanajoa kaikki yhdessä hyvin pieneltä näyttävässä pallossa. Show oli upea ja oikein viihdyttävää katseltavaa.

Oli jo yö kun lähdimme takaisin Kuala Lumpuriin. Minun ei onneksi tarvinut ajaa pimeässä, joten saatoin keskittyä maisemien katseluun. Tai eipä niitä oikein siellä pimeässä paljoa näkynyt, mutta Kuala Lumpurin valot näkyivät kyllä hienosti vuoren rinteeltä.

Tässä lisää kuvia:

Carting-rata ja ehkä värikkäin talo jonka olen koskaan nähnyt!

Tässä näkyy vähän niitä hienoja maisemia taustalla. Näistä kuvista ei oikeastaan näe yhtään kuinka hienoja ne maisemat oikeasti olivat. Paikanpäällä ne olivat aivan sanoinkuvailemattoman hienoja! Oikealla kuvassa "kalasoppa" joka löytyi ulkohuvipuistosta. Aivan liikaa kaloja samassa altaassa :(

Mielenkiintoinen kivi, jonka läpi meni "tunneli".

Internetitön viikko

2009-03-01T12:19:00.008+08:00

20.2. perjantaina muutimme nyt sitten ihan "oikeasti" Kuala Lumpuriin. Meillä ei ollut vielä tullessamme internetiä joten olin koko viikonlopun ja seuraavan viikon tietämättä yhtään mitään "muusta maailmasta" ja voimatta kommunikoida kenenkään "muun maailman" ihmisen kanssa. Hieman ahdistavaa, mutta näköjään sekin aika on nyt takana päin.

Viikonloppu meni puuhastellessa kaikenlaista. Toinen Lumutissa asuva perhe oli viettämässä viikonloppua Kuala Lumpurissa ja perjantai-iltana lähdin ulos heidän au pairin Emilian kanssa. He yöpyivät hotellissa ja heillä oli siellä ylimääräinen vuode, joten jäin sinne yöksi, jottei tarvinnut yöllä lähteä taksilla ajelemaan. Kävimme parissa baarissa ja vietimme oikein hauskan illan. Löysinpä yhdestä paikasta kaverinkin, Jamaicalta kotoisin olevan TJ:n, joka on töissä täällä KL:ssa ja asuu vähän matkan päässä Mont Kiarasta. Olemme käyneet muutaman kerran kahvilla, ostoksilla ja sen sellaista. TJ puhuu englantia niin, että minäkin ymmärrän, ja jos en ymmärrä hän selittää asian toisella tavalla. On todella hienoa, että olen saanut sellaisen ystävän, jonka kanssa täytyy puhua englantia, sillä minä todella tarvitsen harjoitusta siinä. Ja tietysti on todella hienoa, että olen saanut ystävän ylipäätään, sillä niitä kyllä täälläkin mielellään haluaisi olevan :)

Nyt olen ollut täällä jo 5 viikkoa ja täällä on ollut kaikin puolin mukavaa koko tämän ajan. Viihdyn täällä erinomaisesti ja minusta tuntuu että olen kotona. Väliaikaisessa kodissa tietysti sen puoleen, että tiedän tämänkin loppuvan aikanaan ja palaavani taas Suomen kotiin jossa on paljon minulle rakkaita ihmisiä. Mutta nyt, tällä hetkellä en haluaisi olla missään muualla kuin täällä. Minua harmittaa vähän jo nyt, että joudun lähtemään täältä ennen kuin huomaankaan, sillä jos yksi kuukausi meni jo näin nopeasti, loput 5 tulevat olemaan ohi liiankin pian. Saattaahan se toki olla, että tuntemukseni muuttuvat vielä monta kertaa, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu tältä.

Menneeseen viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista tekemistä. Olemme käyneet katselemassa Eelille tarhaa muutamassa paikassa. Eelin ja Iidan kanssa kävimme muutaman kerran sisäleikkipuistossa. Lisäksi Olen uinut ja käynyt vähän kuntosalillakin. Viikonlopusta ajattelin kertoa ihan erikseen seuraavassa kirjoituksessani...

Tässä vähän kuvia Kuala Lumpurin asunnostamme...

Vasemmanpuoleisessa kuvassa ruokailutila. Tumma ovi on ulko-ovi. Vasemmassa reunassa näkyy osa keittiön yhtä tasoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy keittiöön johtava oviaukko oikealla ja vasemmassa reunassa käytävän päässä on minun huoneen ovi. Ennen sitä oikealla on kylpyhuoneen ovi. Lasten huoneeseen ja vanhempien makuuhuoneeseen pääsee saman käytävän vasemmalta puolelta.

Vasemmalla parveke. Oikealla osa kylpyhuoneesta, johon pääsee vanhempien makuuhuoneesta.

Suurkaupungin asukkaaksi

2009-02-19T20:55:00.002+08:00

Viikko on taas mennyt vauhdilla, vaikka mitään super-erikoista en ole tehnytkään. Tiistaina tapasin vihdoin täällä meidän "kylässä" asuvan toisen Suomalaisen au pairin, Emilian. Kävimme tutustumassa (ainoaan) paikalliseen pubiin Lumutissa. Emilia on ollut täällä töissä (toisessa Suomalaisperheessä) jo yli vuoden päivät. Tulimme juttuun hänen kanssaan oikein mainiosti ja on harmi, että hän lähtee takaisin Suomeen jo kolmen viikon päästä.
Huomenna lähdemme taas Kuala Lumpuriin. Tästä lähtien asumme Anun ja lasten kanssa siellä jokseenkin vakituisesti. Meillä ei ole siellä vielä nettiä käytössä, enkä tiedä yhtään koska sen saa käyttöön, joten kaikessa yhteyden pidossa "ulkomaailmaan" tulee olemaan nyt katkos jonkin aikaa. Ilmoittelen kyllä heti kun yhteydet ovat taas käytössä.

Ystävänpäivä suurkaupungissa

2009-02-16T19:02:00.012+08:00

Perjantai-aamuna kahdeksalta ahtauduimme Petterin kanssa aivan ääriään myöten pakattuun Naza Riaan ja lähdimme ajelemaan kohti suurta cityä. Saavuimme kuin saavuimmekin turvallisesti perille Kuala Lumpuriin puoli 11 maissa, toisin kuin Petterin edellisenä yönä näkemässä unessa, jossa kaikki tavaramme levisivät kesken matkan pitkin moottoritietä :D Hieman stressaavia nämä muuttohommat, sen tietävät varmasti kaikki.

Tässä se nyt on, uusi kotimme Mont Kiarassa, Kuala Lumpurissa. Vasemmalla pääovi ja oikealla melkein koko talo, lukuunottamatta kolmea alinta kerrosta koska koko talo ei millään mahtunut kuvaan. Kerros jossa asumme on 23. ja piirsin kuvaan punaiset nuolet meidän ison makuuhuoneen ja kylpyhuoneen ikkunan kohdalle. Parveke on ikkunoiden oikealla puolella ja loput ikkunat (lasten ja minun huoneiden sekä wetkitchenin) suuntautuvat kuvasta katsottaessa talosta vasemmalle. Talo on valmistunut vuonna 2007, eivätkä läheskään sen kaikki asunnot ole vielä asuttuja. Asunto on pienin mahdollinen minkälaisia talosta löytyy, eli 180 neliötä. Isoimmat asunnot ovat kahdessa tasossa ja kokoa niillä on 450 neliötä!!! Asunto on sisustettu kauniilla materiaaleilla ja se muistuttaa vähintäänkin viiden tähden hotellihuoneistoa. Kuvia asunnon sisältä laitan myöhemmin, sitten kun kaikki huonekalut ovat paikoillaan.

Talomme pihalla on monikerroksinen parkkitalo jonka katolla on uima-allas, lastenallas, poreallas, suihkut ja saunat (!!!!), oikealla olevan punaruskean katon alla on 2 kerroksinen sulkapallohalli, vasemmalla olevan harmaan katon alla on ilmastoitu kuntosali ja yläreunassa näkyy vielä tenniskenttä. Enkä todellakaan halua tahallani saada teitä vihreäksi kateudesta, mutta kaikki tämä on asukkaiden käytössä ihan ilmaiseksi! Lisäksi asukkaat saavat oikeuden kuulua Sunrise-clubiin, joka järjestää erilaisia pienimuotoisia kursseja, esim. kokkauskursseja sekä liikuntatunteja, esim. airobiciä ja taijiita. Suurin osa näistäkin on ilmaisia, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Oikealla kuvassa maisemaa parvekkeeltamme. Helpottaakseni kateuttanne voin kertoa, että Mont Kiaran alueelle rakennetaan tällä hetkellä paljon tällaisia korkeita taloja, ja pari työmaata sijaitsee aivan talomme vieressä, eikä sieltä kantautuva meteli ole mitään leppoisaa naulapyssyn pauketta. Rakennusmiehet mm. poraavat kalliota SUURILLA porauskoneilla joista lähtee hirveä ääni. Lisäksi viellä moottoritienkin äänet kuuluvat asuntoomme.

Vasemmanpuoleinen maisema on myös parvekkeelta, kuvan oikeassa reunassa näkyy moottoritie. Oikealla maisema minun huoneen ikkunasta, suuren talon takana näkyy moottoritien loppu ja tietullit.

Mont Kiara ei ole aivan KL:n ydinkeskustassa vaan muutamien kilometrien päässä sieltä. Silti sain lauantaina nähdä, että läheltäkin löytyy "menomestoja". Anu ja Petteri lähtivät ystäviensä Minnan ja Markon kanssa ulos syömään, eli minulla oli "omaa vapaata". Päätin sitten lähteä ystävänpäivän kunniaksi viettämään iltaa (heh..kuinka ironista, lähteä nyt yksin viettämään ystävänpäivää :D ) erääseen baariin, jonka bongasimme Anun kanssa aikaisemmin. Ajatus osoittautuikin varsin hyväksi, sillä sain heti paikkaan mentyäni juttuseuraa. Yön puolella kotiin kävellessäni saatoin vain todeta, että hauskaa oli, eikä (taaskaan) tarvinut itse maksaa kuin illan ensimmäinen drinkki.

Sunnuntaina matkustimme takaisin Lumutiin. Tulemme asumaan Mont Kiarassa sitten kun Iida aloittaa koulun (joka muuten sijaitsee aivan talomme vieressä), ja aiomme viettää Lumutissa viikonloppuja ja lomia. Muutoin Petteri on edelleen töissä Lumutissa ja ajaa KL:iin viikonlopuiksi.

Aika kuluu...

2009-02-12T17:20:00.012+08:00

Niin se on taas melkein viikko vierähtänyt. Kohta olen ollut Malesiassa jo kolme viikkoa! Aika kuluu todella nopeasti, vaikkei mitään ihmeempää tekisikään.

Täällä Malesiassa vietetään ainakin muslimien, intialaisten ja kiinalaisten pyhäpäiviä. Esimerkiksi sulttaanien ja kaiken maailman Mohammedien syntymäpäivät ovat pyhäpäiviä. Maanantaina jollakin kaverilla oli taas kemut ja meillä kaikilla vapaapäivä.

Niinpä maanantaina aamupäivällä lähdimme koko porukka parinkymmenen kilometrin päässä täältä sijaitsevalle hotellille uimaan. Paikan nimi on Damai Laut ja hotellin nimi Swiss-Garden Golf Resort. Hotelli oli todella hieno ja siisti paikka. Lattiat kiiltelivät ja rakennukset olivat hyväkuntoisia. Golfkentät olivat hyvinhoidetun näköisiä ja kaikkialla oli kauniita kukkivia puita ja pensaita. Uima-allasalue oli myös hieno ja sieltä pääsi portaita pitkin suoraan hiekkarannalle. Näin taas uusia eläimiäkin, kun apinalauma hyppi tiellä ja yksi apina uskaltautui allasalueellekin varastamaan roskiksesta tavaraa. Sain varkaasta pari kuvaakin, mutta taas valitettavan huonolaatuisia. Vietimme paikassa melkein koko päivän ja lähtiessä huomasin, että hiekkarannalta oli taas tarttunut kourallinen simpukankuoria mukaan...

Ammattilainen työssään...

Maisemia... vasemmalla olevassa kuvassa näkyvät portaat, joita pitkin pääsee rannalle. Oikealla esimerkki hotellin kauniista leikatuista pensaista ym.

Vasemmalla hiekkarantaa. Oikealla hiekkasärkkä, joka ei oikeastaan ollutkaan hiekkaa, vaan pieniksi muruiksi murskaantuneita simpukankuoria. Kuvanottohetkellä oli laskuvesi.

Muuten tämä viikko on mennyt vatsavaivoja potiessa, lapsien kanssa touhuillessa, tiskatessa, kaupoilla käydessä jne. Ihan tavallista elämää siis...

Tänään vein aamusta Anun bussiasemalle, sillä hän lähti KL:iin hoitamaan asioita uuteen asuntoon liittyen. Samalla vein isovanhemmat ja lapset rantaan, sillä he lähtivät Pangkorin saarelle neljäksi päiväksi lomailemaan . Muuttomiehet tulevat tänään hakemaan täältä muutamia isompia huonekaluja ja me Petterin kanssa lähdemme huomenna aamulla ajelemaan laatikoita ja pussukoita täyteen pakatulla autolla kohti Kuala Lumpuria. Vietämme kolmestaan KL:ssa viikonlopun ja tulemme taas takaisin Lumutiin sunnuntai-iltana. Uudesta asunnosta ja asuinpaikasta kerron sitten heti maanantaina.

Jännittävä päivä

2009-02-08T11:38:00.012+08:00

Lauantai-aamuna pakkasimme meidät, 7 suomalaista ja yhden italialaisen Massimon, sekä ison kasan kylmälaukkuja ja muita tarvikkeita viimeksi mainitun henkilön veneeseen ja lähdimme ajamaan kohti kaukaista autiota saarta. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja tarpeetonta mainitakaan, todella lämmin.

Matkalla ohitimme monta hienoa saarta, ensimmäisenä tietysti vastaan tuli Pulau Pangkor (vasen kuva), joka on täällä myös turistien suosima lomailukohde. Sen rannalla näkyi ihania pieniä "mökkejä". Jos tänne joskus muuttaisin, haluaisin kyllä ehdottomasti tällaisen pienen mökin mieluiten jostain rauhalliselta rannalta, jossa ei olisi montaa muuta mökkiä. Tai sitten sieltä vuoren rinteeltä...no niin taas lähti juttu vähän sivuteille harhailemaan :)

Ajettuamme arviolta noin tunnin ajan, saavuimme perille. Paikka oli aivan uskomattoman hieno, lukuunottamatta sitä hirveää roskan määrää mikä rannalle oli ajelehtinut. Pieni hiekkarantamme sijaitsi saaren poukamassa ja sen takareunalta alkoi jyrkkä vuorenrinne ja viidakko. Äänet olivat hyvin viidakkomaisia, kun jotkut ötökät pitivät "meteliä" (heinäsirkkamaista) ja välillä jokunen lintukin taisi rääkäistä.

Tässä kuva rannasta, jonka on tässä vaiheessa nousuvesi vallannut jo melkein kokonaan. Yleisön pyynnöstä kaikki bikinikuvat sensuroitiin :)

Keräilin rannalta vähän simpukankuoria ja korallinpaloja. Välillä söimme malesialaista nasi lemakia, eli kanaa ja riisiä käärittynä banaaninlehteen. Oli vähän kuin olisi ollut viidakon asukki itsekin kun siinä hiekalla istui ja söi banaaninlehdeltä.

Yksi retken hienoimmista kokemuksista oli snorklaaminen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja alku oli vähän jopa pelottavaa, kun piti laittaa maski jossa nenän kautta ei kulkenut ilma sisään eikä ulos, naama piti laittaa veden alle ja korvatkin täyttyivät vedellä. Ensin en jotenkin pystynyt luottamaan siihen että saisin varmasti henkeä veden alla, mutta kun pysyi vaan rauhallisena ja hengitti, niin ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan. Lopulta kun pääsi kunnolla snorklaamaan ja katselemaan vedenalaista maailmaa, totesin että sukellusvälinekauppaan taitaa käydä tämän tytön tie. Sen verran pahasti tuo harrastus vei minut mukanaan :) Veden alla näkyi paljon hienoja kaloja, koralleja, merimakkaroita ja muutama merisiilikin. Ei sitä tiedä vaikka uskaltautuisin joskus kokeilemaan ihan "oikeaakin" sukeltamista.

Vasemmalla yksi onnistuneimmista otoksista saarelta, aivan mahtava paratiisisaari-maisema. Oikealla vähän todistusaineistoa siitäkin, että kyllä juuri minä täällä ihan oikeasti olen :) Ja kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Kyllä tällä veneretkellä sain vähän väriäkin pintaan, mutta koska en ole pahemmin mitään "aurinkotuolissa istuja-tyyppiä" en ole päässyt vielä muuttumaan kovin ruskeaksi..mutta luulen kyllä, että tässä on vielä aikaa ottaa aurinkoakin ihan tarpeeksi.

Kun lähdimme saarelta menimme vielä kalastamaan vähäksi aikaa. Massimolla oli kalavehkeet ja syötit mukana. Saaliiksi saimme muutaman pienen kalan. Kävin vielä uimassa kun osa porukasta kalasti. Ihmettelin kun yhtäkkiä alkoi jalkoja pistellä. Nousin pois vedestä ja jalkoja kutitti vietävästi. Sanoin asiasta muille ja Massimo tiesi kertoa, että ne ovat planktoneita jotka "purevat". Ilmeisesti ne elelevät syvemmissä vesissä (paikalla oli 20m vettä), sillä rannan lähellä uidessani kukaan ei tullut nipistelemään :)

Matkan jännitys ei loppunut vielä loppumetreilläkään. Olimme noin 0,5-1 km:n päässä laiturista keskellä ulappaa, kun moottori sammui. Johonkin moottorin koloon oli ilmeisesti mennyt muovipussi tms. merestä (täällä on ikävästi tapana heittää roskaa mereen) ja kone ei suostunut enää käynnistymään. Eikä siinä vielä kaikki. Olimme juuri ohittaneet todella suuren, siis ei minkään ison veneen vaan valtavan laivan joka oli juuri nostanut ankkurinsa ja oli lähdössä liikkeelle. Laiva alkoi lipua meitä kohti juuri sillä hetkellä kun moottori sammui. Siinä me sitten olimme suoraan laivan keulan edessä, eikä moottori suostunut käynnistymään. Laiva soitti jo torveakin, hyvä etteivät tärykalvot siinä puhjenneet. Tilanne alkoi jo näyttää hyvin epätoivoiselta, kun Massimo sai viimein moottorin käymään ja pääsimme pois alta!

Tässä kuva laivasta. Laivan keulassa seisoo muutama ihminen, joten heihin vertaamalla ymmärtää ehkä kuinka isosta aluksesta on kyse. Etualalla vedessä näkyy vana jonka veneemme jätti jälkeensä kun ajoimme kiireesti pois alta, ja huomaatte, että vana ulottuu laivaan asti, eli tuossa laivan keulan kohdalla me olimme hetkeä tätä ennen! Onneksi moottori suostui käynnistymään hetkeksi. Kun pääsimme laitureiden luo, se sammui uudelleen, eikä sitten enää suostunut käymään ollenkaan.

Tämä oli kyllä varmasti jännittävin päivä jonka olen täällä ollessani viettänyt :)

Illalla meillä oli vielä peli-ilta austraalialais-naapureiden kanssa. Pelasimme junior-aliasta ja minä sain taas hyvää englanninkielen harjoitusta kun selitin sanoja englanniksi.

Makuelämyksiä ja shoppailua

2009-02-05T12:55:00.013+08:00

Keskiviikkona oli taas ihan tavallinen työpäivä. Aamulla vein Anun ja Iidan linja-autoasemalle, koska he lähtivät Kuala Lumpuriin tutustumaan Iidan uuteen kouluun. Ennen sitä olimme kaikki vähän aikaa Eelin kanssa puistossa. Päivällä olimme Eelin kanssa kahdestaan kotona, leikimme ja minä tein myös kotitöitä.

Tässä kuva leikkipuiston läheisestä rannasta, oikealla näkyy osa Massimon ravintolasta.

Illemmalla sain taas maistaa paikallisia herkkuja kun Petteri kävi hakemassa meille kaikille ruokaa läheisestä ravintolasta. Mainitsen asiasta siksi, että taisi olla parasta ravintolaruokaa, mitä täällä olen tähän mennessä maistanut. [Edellinen lause siksi, että äiti ehti jo luulla ettemme muuta täällä teekään kuin syö, kun kirjoitan aina siitä! :) ] Ruokaa oli montaa sorttia. Riisiä, jossa oli seassa vähän kanaa ja vihanneksia, (täkäläisten kokkien mielestä kanaa kuuluu olla joka paikassa), kananpaloja (siis huom. pieniä kananlihan paloja, ei isoja luukönttejä) erilaisissa kastikkeissa, paistettuja pieniä kananpaloja, naudanlihaa soijakastikkeessa sekä tosi hyviä vihanneksia (joiden seassa oli myös vähän kanaa!) joita ei oltu keitetty ylikypsiksi ja pehmeiksi niin kuin Suomessa on ikävästi tapana. Ruoka ei ollut tulista ja minusta se oli erittäin hyvän makuista!

Ruuan jälkeen päätin lähteä vielä tutustumaan tarkemmin Giantiin, eli siihen paikalliseen "Prismaan", sillä se on auki ilta kymmeneen asti. Se on tosi iso kauppa, mutta ei siellä sitten loppujen lopuksi niin hirveästi mitään olekaan. Ainakaan ei ollut kaikkea mitä itse olisin tarvinnut. Ruokaa kyllä on ihan hyvä valikoima, mutta muiden tavaroiden osastot ovat aikalailla "Robinhood"-tasoa. "Leikattavaa juustoa" olisin kaivannut, mutta en löytänyt koko kaupasta kuin 1,5 hyllymetriä sulatejuustoviipaleita. Täytyi siis tyytyä niihin. (Aamulla testasinkin juuston ja oli ihan yhtä hyvää kuin "maistuva" aamupalajuusto Suomessa). Hiustenkäherryslaitteitakin tuli katseltua ja löysin hyllystä sellaisen kihartimen, jollaisen olen ajatellut ostaa. Hintaa tällä ei minkään merkkisellä vekottimella oli 6,40 euroissa, joten en oikein jaksa uskoa, että se toimisi kovin kauaa. Täytynee katsella jostain "paremmasta tavaratalosta" jotain Philipsejä tms.

Torstaina Eeli ei mennytkään tarhaan, kun hän oli vähän kipeä, vaan jäi isovanhempien kanssa kotiin. Minä päätin siivota "kämppäni" ja pestä pyykkiä.

Myöhemmin päivällä kävelin kaupoille, jotka sijaitsevat tuossa reilun kilometrin päässä. Kiertelin useita pikkuliikkeitä ja kävin yhdessä isommassakin tavaratalossa. Mitään ei kylläkään tarttunut mukaan "ostosreissulta". Tässä kuvia kävelymatkalta:

Kuvassa näkyvä "kuilu" on oja/viemäri. Sadevettä tulee yleensä niin paljon kerrallaan, että erilaiset ojat ovat välttämättömiä, jotteivät tiet lainehtisi. Joka paikassa on ojia; pihan ympärillä, talon ympärillä, kauppojen ympärillä, teiden varsilla ym. joten aina täytyy katsoa tarkkaan mihin astuu, ettei putoa kuiluun :)

Kuva sen omakotitaloalueen reunalta, jolla mekin asumme. Talot ovat mielestäni hauskan näköisiä, kun niissä on monta pientä kattoa ja erimuotoisia ikkunoita. Ainoa tylsä asia Malesialaisissa rakennuksissa on se, että ne ovat aikalailla saman värisiä kaikki.

Ensimmäinen työpäivä, hevosia ja vähän liskojakin

2009-02-03T15:10:00.009+08:00

Maanantaina oli ensimmäinen virallinen työpäiväni. Nukuin pitkään, sillä olin edelleen kipeä ja työtkin alkoivat vasta vähän ennen puolta päivää. Kuumetta ei ollut, mutta joka paikkaa särki ja oli hirveä nuha. 11.30 hain Eelin autolla tarhasta. Sinne on niin helppo ajaa, että uskalsin lähteä ihan yksinkin. Täällä kylän pikkuteillä kun ei ole niin paljon autoja kun isommilla teillä ja pienillä teillä ajetaan luonnollisesti vähän hiljempaakin. Päivän sitten puuhailin Eelin kanssa kaikenlaista. Leikimme junaradalla, palapeleillä ja myöskin piirsimme. Piirsin Eelille Salama mc Queen-auton (Disneyn Autot-elokuvasta, se on Eelin ehdoton suosikki) ja päivän päätteeksi sekä minun, että Eelin kaikki piirustukset piti laittaa hänen huoneensa seinälle.

Ruuaksi teimme spagettia ja parsaa sekä salaattia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin tuoretta parsaa. Totesin, että sillä ei ole mitään tekemistä sen ällöttävän valkoisen säilykeparsan kanssa. Toisin sanoen, pidin tuoreesta parsasta.

Illalla kävimme vähän huonekaluliikkeitä kiertelemässä, sillä aiomme muuttaa Kuala Lumpuriin pian ja uuteen asuntoon tarvitsee ostaa huonekalut. Iida menee KL:ssa kansainväliseen kouluun ja Anukin sai töitä sijaisena koulusta. Petteri jää Lumutiin töihin, joten tämä talo jossa nyt asumme, jää vielä meidän käyttöömme ja Petteri asuu täällä viikot. Aiomme tulla tänne joskus viikonloppuisin ja myös lomilla.

Tänään lähdimme puoli yhdeksän maissa aamulla ajamaan Ipohiin, sillä Iidalla ja aussi-perheen lapsilla oli ratsastustunti siellä. Katsellessani ratsastustuntia tuli kyllä taas kerran sellainen olo, että kumpa pääsisi itsekin ratsastamaan. Tosin itse pidän kyllä enemmän itsenäisestä ratsastamisesta maastossa kuin ratsastustunneista, mutta mikä vaan olisi kyllä kivaa pitkästä aikaa.

Iltapäivällä kävimme taas huonekalukaupoilla. Tälläkertaa saimmekin hankittua Kuala Lumpurin asuntoon lapsille ja minulle sängyt sekä patjat, parvekekalusteet, suuren ruokapöydän ja tuolit, ja taisi siinä satsissa muutakin olla, plus vielä kuljetus KL:in. Hinnaksi koko hoidolle tuli noin 2000 €!!! Eipä saisi Suomessa kuin puolikkaan ruokapöydän siihen hintaan. Huonekalut ovat aivan mielettömän hienoja, umpipuuta ja ruskeita tai tummanruskeita. Juuri minun makuuni. Eli saattaa tulla se kontti tarpeeseen kun palaan Suomeen :)

Huonekalureissun jälkeen lähdin vielä "iltakävelylle", eli kävelin viereisen kadun päähän ja takaisin. Kadun lopussa on silta, joka ylittää sen sontajoen josta jo aiemmin kerroin. Sillan alla joen rannalla bongasin suuren liskon (pituus noin 1m) ja sainpa napattua siitä kuviakin. Ei kovin hyviä kuvia, mutta toivottavasti niistä saa edes vähän selvää.

Kuvia

2009-02-01T15:42:00.007+08:00

Tässä on talo jossa asun, yläkerrassa on mun huone.

Pienen pieni pihamme.

Katu jonka varrella talo on.

Ja jottei totuus ihmisen pahuudesta unohtuisi: Tässä sitä ei niin kaunista Malesiaa...Tämä paskajorpakko virtaa tiemme päässä ja haisee sanoinkuvailemattoman pahalle (onneksi ei talolle asti). Kuvassa se ei näytä edes niin pahalta kuin mitä luonnossa. Joen reunat ovat vihreän haisevan liman peitossa ja veden (saastan) pinta on täynnä roskia. Tällaista voi vain ihminen saada aikaan. Kojoset kertoivat, että jotkut vieläpä kalastavat tässä joessa! Jotain isoja monneja sieltä kuulemma saa. Mahtavat maistua hyvälle :)

Viikonloppu

2009-02-01T14:24:00.001+08:00

Perjantaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla vein Eelin ja Venlan (tuttavaperheen lapsi) tarhaan, jota kutsutaan täällä kouluksi. Puolenpäivän maissa hain heidät pois. Iltapäivällä grillattiin kanaa. Illalla naapurin aussi-perhe oli kylässä meillä. Sain siinä hyvää kielikylpyä koko illan. Ymmärsin ehkä juuri ja juuri puolet heidän jutuistaan, mutta toivotaan, että sitten joskus kun täältä lähden, ymmärtäisin edes vähän enemmän :)

Lauantaina teimme ostosretken n.80km:n päässä sijaitsevaan kaupunkiin Ipohiin. Ipoh on noin Helsingin kokoinen kaupunki ja se sijaitsee suurten vuorien keskellä. Kävimme kahdessa suuressa ostoskeskuksessa. Kävimme syömässä hauskassa ravintolassa (joka tosin oli aivan täynnä ihmisiä, eikä se ollut yhtään hauskaa, sillä meteli oli hirveä) jossa oli monta erilaista "pistettä" joista jokaisesta sai erilaista ruokaa. Jokainen sai siis valita minkälaista ruokaa halusi ja sitten juomat haettiin yhdeltä pisteeltä ja mentiin kaikki samaan pöytään istumaan. Periaatteessa näytti vähän samalta kuin esim. Helsingissä forumin alakerran ruoka-alue, mutta erona se, että eri ravintoloilla ei ole omia pöytiä vaan ihmiset istuvat missä haluavat. Minusta tällainen ravintola on hyvä keksintö, sillä jos joku seurueesta haluaa vaikkapa Italialaista ruokaa ja joku Kiinalaista ja joku Thaimaalaista, kaikki saavat haluamansa ja voivat silti istua samassa pöydässä.

Ostosten jälkeen kävimme viemässä Eelin puistoon leikkimään. Puisto sijaitsee lähellä Iidan ratsastustallia, joten päätimme kävellä sinne katsomaan paikkaa. Talli oli todella siisti paikka, missään ei näkynyt lantakikkarettakaan! Hevoset näyttivät hyväkuntoisilta ja ne oli harjattu huolellisesti. Minä pääsen ehkä ratsastamaankin sinne tallille Iidan kanssa.

Reissun jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat lähtivät naapurikadulle tupaantuliaisiin ja minä jäin lastenvahdiksi. Eeli meni melkein heti nukkumaan ja katsoimme Iidan ja hänen kaverinsa kanssa elokuvan ja pelasimme Rummikub-peliä.

Täällä on luonnollisesti ilmastointi joka paikassa ja minä olen saanut ilmastointi-flunssan! Se tulee kuulemma kaikille ilmastointiin tottumattomille ja tottuneillekin silloin tällöin, esim. pitkien automatkojen jälkeen. Eilen minulla oli kurkku kipeä ja aivastelin koko ajan. Tänään sunnuntaina Anu, isovanhemmat ja lapset lähtivät rannalle uimaan, mutta Petteri jäi kotiin koska hänellä on vatsa sekaisin. Minäkin jäin kotiin kun olo tuntuu kipeältä ja vatsaakin vähän pisteli aamulla. Lämpöä ei ole kuin 37,2, mutta jotenkin se tuntuu korkeammalta kuin yleensä tuollaiset lukemat tuntuu. Johtunee ehkä tästä muustakin kuumuudesta täällä. Minulla on myös pahempi nuha kuin pitkän aikaan! No mutta eiköhän se tästä :)

(Kuva on maisema Ipohista)

Malesialainen liikennekulttuuri

2009-02-01T12:49:00.000+08:00

Olen päässyt harjoittelemaan autolla ajoa täällä jo muutamaan otteeseen. Tai eihän siinä autolla ajossa paljoa harjoittelemista ole kun on automaattivaihteinen Naza Ria, kunhan muistaa, että suurempi osa autoa sijaitsee itsensä vasemmalla puolella ja vilkku on siellä missä Suomessa pyyhkijät ja päinvastoin. Mutta liikennekultuuri täällä on hyvin erilainen kuin Suomessa! Ensinnäkin liikenne on vasemmanpuoleista. Täällä ei kukaan piittaa liikennesäännöistä, tai en tiedä onko sellaisia olemassakaan. Perussääntö on, että se kuka on nopein, sille annetaan tietä. Moottoritiellä on vähintään kaksi kaistaa, usein kolmekin, ja hitaimmat ajavat vasemmanpuolimmaisinta. Voit ajaa koko ajan oikeanpuoleisella "ohituskaistalla" jos ajat kovaa, mutta koko ajan on tarkkailtava peileistä takaa tulevia autoja. Jos takana tuleva auto ajaa kovempaa, sinun on ajettava pois alta vasemmalle kaistalle. Risteykset ovat myös kummallisia; niissä on lähes poikkeuksetta aina liikennevalot (joita ei välttämättä noudateta jos risteyksessä ei ole muita autoja, ja joskus vaikka olisikin), mutta vasemmalle kääntyvälle on oma "liittymä" juuri ennen valoja, eli valot eivät koske vasemmalle kääntyvää. Vielä yksi omituisuus on se, että isommilla teillä on kaikkialla keskikorokkeet, eikä niihin ole tehty oikealle kääntymistä mahdollistavia aukkoja ollenkaan, muuta kuin tienristeyksiin. Eli jos haluat ajaa esim. kauppaan, joka sijaitsee tien oikealla puolen, sinun tulee ensin ajaa seuraavaan risteykseen, tehdä u-käännös oikealle, ajaa takaisin päin ja kääntyä vasemmalle kaupan pihaan.
Kaikki ajavat aika lujaa ja vilkkuja ei käytetä. Jos haluaa vaihtaa kaistaa vilkkaasti liikennöidyllä kadulla senkun vaan ajaa toiselle kaistalle. Tööttiäkään en ole kuullut vielä kenenkään käyttävän. Tämä kaikki voi kuulostaa aika sekavalta, mutta ihan hyvin se näyttää täällä toimivan, enkä ole kovin montaa rutattua autoa nähnyt. Mutta se kyllä on fakta, että tällaiselta Suomalaiselta autoilijalta menee kyllä tovi Malesian liikennekulttuurin opetteluun :)

Vihdoinkin perillä...

2009-01-29T22:53:00.000+08:00

Täällä sitä ollaan, Malesiassa! Vaikka matka kesti kyllä aivan liian kauan...

Maanantaina tosi lyhyiden Otsolassa vietettyjen yöunien jälkeen pakkasin laukut iskän autoon ja ajelimme linja-autoasemalle kello 03.40. Bussimatkaa 1h 45min lentoasemalle. Siellä tapasin Malesian perheeni isän, Petterin vanhemmat, jotka tulivat kanssani Malesiaan samalla lennolla.

Ensin lensimme 3h Milanoon. Sain onneksi ikkunapaikan ja saatoin katsella alppeja ja muita maisemia matkan varrella. Ne alpit on muuten ihan hirmuisen kokoiset!

Milanossa odotusaikaa ei ollut kuin 1,5h, ja koska lentomme oli vähän myöhässä, pääsimme seuraavaan koneeseen heti. Lento Abu Dhabiin kesti n. 5,5h ja sillä matkalla alkoi tulla jo vähän huono olo. Abu Dhabin kentällä jouduimme odottamaan 6h, mutta onneksi sain vähän syötyä ja nukuttuakin. Ostimme myös pahoinvointilääkeitä.

Viimeinen lento Kuala Lumpuriin kesti n. 7h. Pahoinvointilääkkeen vaikutus lakkasi jo ehkä 4h lentämisen jälkeen ja sen jälkeen olo olikin sitten aika kehno. Kyllä siinä piti käydä posliinijumalaakin (tai tässä tapauksessa muovijumalaa) kumartamassa...

Vihdoin perille päästyämme, tiistaina n. klo 14, hyppäsimme suoraan lentoasemarakennuksen sisältä junaan, joka vei meidät Kuala Lumpurin keskustaan. Jo junamatkalla näin paljon kaikkea hienoa...no, lähinnä pieniä kukkuloita ja puita, mutta nämä tropiikin maisemat on vaan niin hienoja! Junasta taksilla hotellille, johon myös Kojoset tulivat, eli siis tämä Malesian perheeni, Eeli 3v., Iida 11v., Anu 38v. ja Petteri 40v. Sinä iltana en jaksanut lähteä mihinkään, kun oli niin paha olo ja lattiat menivät ylös alas!

Keskiviikkoaamuna oli onneksi taas aika normaali olo ja jaksoin lähteä KL:n keskustaan ostoksille. (Vaikka en tosin ostanut mitään). Iltapäivällä minä, Petteri ja lapset lähdimme ajamaan kohti Lumutia. Anu ja isovanhemmat tulivat bussilla, koska auto oli täynnä matkalaukkuja, eikä sinne mahtunut, vaikka normaalisti se vetää 7 henkilöä.

Matkaa KL:sta Lumutiin on noin 250km, ja matka kesti noin 3h. Matkalla oli entistä hienompia maisemia. Mitä pohjoisemmas ajettiin, sitä enemmän vuoria näkyi. Ja ne eivät ole mitään pikkukukkuloita, vaan ihan oikeita vuoria. Kuulemma kaksikin kilometriä korkeita jotkut..

Lumutissa sijaitsee siis tämänhetkinen kotini. Talo on hauskannäköinen kivitalo, jossa on "monta kattoa". Kuvan lisään sitten myöhemmin :) Minulla on oikein viihtyisä oma huone ja kylpyhuone talon yläkerrassa.

Tänään oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä. Kävin isovanhempien ja lasten kanssa uimassa läheisen hotellin uima-altaalla. Siinä on rantakin aivan vieressä, mutta täällä ei oikein voi uida meressä, kun vesi on sameaa, roskaista ja siellä voi olla meduusoja :) Tämä Lumut on nimittäin joen suistolla, siitä veden sameus. Lähellä olevan Pangkorin saaren ulkorannalla on jo kirkasta vettä.

Uimapaikka Lumutissa...

Uimisen jälkeen söimme ja lähdimme kotiin. Pääsin käymään tänään myös paikallisessa "Prismassa", eli tosi isossa supermarketissa, jossa myydään kaikkea. Melkein heti kaupasta tultuamme lähdimme taas syömään, sillä taloomme tuli öttiäisten myrkyttäjä ja lähdimme evakkoon. (Täällä myrkytetään säännöllisesti "varmuuden vuoksi" torakoiden ja muiden varalta). Ravintola oli malesialainen ja siellä oli seisovapöytä-tyyppisesti kaikenlaista tarjolla. Enimmäkseen kaikki näytti tosi omituisilta möhkäleiltä, mutta kyllä ne ihan syötäviä oli. Vähän tulisia vaan. Tandoori-kana oli tosi hyvää. Syömisen jälkeen kävimme Kojosten tutun, Italialaisen Massimon ravintolassa "drinkeillä".

Sain tänään ajaa myös autoa! Ja vasemmalla puolen tietä tietysti.. ei se niin vaikeaa ole, ainakaan kun on automaattivaihteinen auto, eikä tarvitse keskittyä itse ajamiseen. Tässä vielä tänään otettuja kuvia...

Laskuvesi rannalla.

Kaverit.

Päivän saalis.

Mihin sitä sitten oikein olenkaan menossa?

2009-01-05T04:43:00.000+08:00

Paikka, johon lähden 26. tammikuuta kello 8.05 aamulla, on maa Aasiassa, Thaimaan eteläpuolella, hyvin lähellä päiväntasaajaa. Malesia nimeltään. Kaupunki jossa tulen asumaan on Lumut. Malesia koostuu kahdesta toisistaan erillään olevasta maa-alueesta, Malakan niemestä sekä Borneon saaren pohjoisosasta. Tekstin yläpuolella on kartta Malesiasta, jossa punainen nuoli osoittaa Lumutia. Linkkilistassa on linkki Wikipedian Malesiasta kertovalle sivulle jos haluat tietää enemmän maasta johon olen menossa. Blogilistasta taas löytyy Lumut-aiheinen blogi, josta löytyy myös joitain kuvia Lumutista. Pangkor on saari aivan Lumutin vieressä, ja siitä kertovalle nettisivulle on myös linkki listassa. Pangkor-sivuilla on paljon hienoja kuvia paikasta. Malesiassa on hyvin lämmin ilmasto. Säätietoihinkin löytyy linkki. Tämän yksityiskohtaisempaa selostusta en tee Malesiasta, sillä noilta mainitsemiltani nettisivuilta löytyy hyvää tietoa asioista, joten sieltä kannattaa käydä lukemassa.

Matkaan lähtö alkaa siis lähestyä... Nyt on onneksi iso osa asioista jo hoidettu, eikä suurta paniikkia ole vielä iskenyt. Huomenna hankin vielä matkavakuutuksen ja 15. pv otan viimeisetkin rokotukset. Sitten on jäljellä enää pikkuasioita, kuten matkavarustuksen suunnittelu, eri virastoihin soittelua ym. Ja muutto...no se ei ole pikkuasia, varsinkaan kun asuntoakaan ei ole vielä löytynyt. Toivotaan että se asia järjestyy pian.

Mistä kaikki alkoi...

2008-12-21T06:08:00.000+08:00

Siitähän tämä kaikki lähti, että elämä alkoi tuntua vähän liian tylsältä ja tavalliselta. Tuntui siltä, että nyt täytyy tehdä jotain ihan erilaista. Olen aina halunnut päästä näkemään maailmaa. Olen aina haaveillut pääseväni johonkin lämpimään maahan jopa asumaan vähäksi aikaa. Aina olen ihaillut ihmisiä, jotka toteuttavat unelmansa eivätkä vain puhu niistä. Aloin miettiä, että mikäpä minua estäisi tekemästä niin, ei mikään.
Eräänä lokakuun päivänä selailin työkkärin nettisivuja, sillä tiedossa olisi taas ollut tammi-maaliskuu työttömyyttä. Bongasin sivuilta ulkomaiden työpaikat-linkin ja päätin huvikseni katsoa mitä sieltä löytyisi 1-6kk:ksi. Listalla oli kaikenlaista, Saksaan haettiin hunajan myyjiä torille, Italiaan kennel-apulaista, Kanariansaarille vaatemyyjää jne. Kohdassa Au Paireja pisti silmään sana Malesia. Sen tiesin olevan niin hieno paikka, että sinne oli päästävä! Niinpä kirjoitin pitkän sähköpostiviestin Anu Kojoselle ja muutaman päivän päästä sainkin vastauksen; minut kutsuttiin haastatteluun 8 muun joukossa!
Eräänä sateisena joulukuun alun päivänä ajelin sitten Turkuun haastatteluun Kojosen perheen kotiin. Paikanpäällä sain tietää, että haastatteluun kutsutuista vain 3 oli lopulta tullut paikalle. Tiesin, että se parantaa mahdollisuuksiani jo paljon, mutta pelkäsin pahoin, että noiden kahden muun joukossa olisi kuitenkin joku minua parempi. Vaan eipä tainnut olla, sillä nyt olen lähdössä Malesiaan...