Suurkaupungin asukkaaksi

Viikko on taas mennyt vauhdilla, vaikka mitään super-erikoista en ole tehnytkään. Tiistaina tapasin vihdoin täällä meidän "kylässä" asuvan toisen Suomalaisen au pairin, Emilian. Kävimme tutustumassa (ainoaan) paikalliseen pubiin Lumutissa. Emilia on ollut täällä töissä (toisessa Suomalaisperheessä) jo yli vuoden päivät. Tulimme juttuun hänen kanssaan oikein mainiosti ja on harmi, että hän lähtee takaisin Suomeen jo kolmen viikon päästä.
Huomenna lähdemme taas Kuala Lumpuriin. Tästä lähtien asumme Anun ja lasten kanssa siellä jokseenkin vakituisesti. Meillä ei ole siellä vielä nettiä käytössä, enkä tiedä yhtään koska sen saa käyttöön, joten kaikessa yhteyden pidossa "ulkomaailmaan" tulee olemaan nyt katkos jonkin aikaa. Ilmoittelen kyllä heti kun yhteydet ovat taas käytössä.

Ystävänpäivä suurkaupungissa

Perjantai-aamuna kahdeksalta ahtauduimme Petterin kanssa aivan ääriään myöten pakattuun Naza Riaan ja lähdimme ajelemaan kohti suurta cityä. Saavuimme kuin saavuimmekin turvallisesti perille Kuala Lumpuriin puoli 11 maissa, toisin kuin Petterin edellisenä yönä näkemässä unessa, jossa kaikki tavaramme levisivät kesken matkan pitkin moottoritietä :D Hieman stressaavia nämä muuttohommat, sen tietävät varmasti kaikki.

Tässä se nyt on, uusi kotimme Mont Kiarassa, Kuala Lumpurissa. Vasemmalla pääovi ja oikealla melkein koko talo, lukuunottamatta kolmea alinta kerrosta koska koko talo ei millään mahtunut kuvaan. Kerros jossa asumme on 23. ja piirsin kuvaan punaiset nuolet meidän ison makuuhuoneen ja kylpyhuoneen ikkunan kohdalle. Parveke on ikkunoiden oikealla puolella ja loput ikkunat (lasten ja minun huoneiden sekä wetkitchenin) suuntautuvat kuvasta katsottaessa talosta vasemmalle. Talo on valmistunut vuonna 2007, eivätkä läheskään sen kaikki asunnot ole vielä asuttuja. Asunto on pienin mahdollinen minkälaisia talosta löytyy, eli 180 neliötä. Isoimmat asunnot ovat kahdessa tasossa ja kokoa niillä on 450 neliötä!!! Asunto on sisustettu kauniilla materiaaleilla ja se muistuttaa vähintäänkin viiden tähden hotellihuoneistoa. Kuvia asunnon sisältä laitan myöhemmin, sitten kun kaikki huonekalut ovat paikoillaan.

Talomme pihalla on monikerroksinen parkkitalo jonka katolla on uima-allas, lastenallas, poreallas, suihkut ja saunat (!!!!), oikealla olevan punaruskean katon alla on 2 kerroksinen sulkapallohalli, vasemmalla olevan harmaan katon alla on ilmastoitu kuntosali ja yläreunassa näkyy vielä tenniskenttä. Enkä todellakaan halua tahallani saada teitä vihreäksi kateudesta, mutta kaikki tämä on asukkaiden käytössä ihan ilmaiseksi! Lisäksi asukkaat saavat oikeuden kuulua Sunrise-clubiin, joka järjestää erilaisia pienimuotoisia kursseja, esim. kokkauskursseja sekä liikuntatunteja, esim. airobiciä ja taijiita. Suurin osa näistäkin on ilmaisia, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Oikealla kuvassa maisemaa parvekkeeltamme. Helpottaakseni kateuttanne voin kertoa, että Mont Kiaran alueelle rakennetaan tällä hetkellä paljon tällaisia korkeita taloja, ja pari työmaata sijaitsee aivan talomme vieressä, eikä sieltä kantautuva meteli ole mitään leppoisaa naulapyssyn pauketta. Rakennusmiehet mm. poraavat kalliota SUURILLA porauskoneilla joista lähtee hirveä ääni. Lisäksi viellä moottoritienkin äänet kuuluvat asuntoomme.

Vasemmanpuoleinen maisema on myös parvekkeelta, kuvan oikeassa reunassa näkyy moottoritie. Oikealla maisema minun huoneen ikkunasta, suuren talon takana näkyy moottoritien loppu ja tietullit.

Mont Kiara ei ole aivan KL:n ydinkeskustassa vaan muutamien kilometrien päässä sieltä. Silti sain lauantaina nähdä, että läheltäkin löytyy "menomestoja". Anu ja Petteri lähtivät ystäviensä Minnan ja Markon kanssa ulos syömään, eli minulla oli "omaa vapaata". Päätin sitten lähteä ystävänpäivän kunniaksi viettämään iltaa (heh..kuinka ironista, lähteä nyt yksin viettämään ystävänpäivää :D ) erääseen baariin, jonka bongasimme Anun kanssa aikaisemmin. Ajatus osoittautuikin varsin hyväksi, sillä sain heti paikkaan mentyäni juttuseuraa. Yön puolella kotiin kävellessäni saatoin vain todeta, että hauskaa oli, eikä (taaskaan) tarvinut itse maksaa kuin illan ensimmäinen drinkki.

Sunnuntaina matkustimme takaisin Lumutiin. Tulemme asumaan Mont Kiarassa sitten kun Iida aloittaa koulun (joka muuten sijaitsee aivan talomme vieressä), ja aiomme viettää Lumutissa viikonloppuja ja lomia. Muutoin Petteri on edelleen töissä Lumutissa ja ajaa KL:iin viikonlopuiksi.

Aika kuluu...

Niin se on taas melkein viikko vierähtänyt. Kohta olen ollut Malesiassa jo kolme viikkoa! Aika kuluu todella nopeasti, vaikkei mitään ihmeempää tekisikään.

Täällä Malesiassa vietetään ainakin muslimien, intialaisten ja kiinalaisten pyhäpäiviä. Esimerkiksi sulttaanien ja kaiken maailman Mohammedien syntymäpäivät ovat pyhäpäiviä. Maanantaina jollakin kaverilla oli taas kemut ja meillä kaikilla vapaapäivä.

Niinpä maanantaina aamupäivällä lähdimme koko porukka parinkymmenen kilometrin päässä täältä sijaitsevalle hotellille uimaan. Paikan nimi on Damai Laut ja hotellin nimi Swiss-Garden Golf Resort. Hotelli oli todella hieno ja siisti paikka. Lattiat kiiltelivät ja rakennukset olivat hyväkuntoisia. Golfkentät olivat hyvinhoidetun näköisiä ja kaikkialla oli kauniita kukkivia puita ja pensaita. Uima-allasalue oli myös hieno ja sieltä pääsi portaita pitkin suoraan hiekkarannalle. Näin taas uusia eläimiäkin, kun apinalauma hyppi tiellä ja yksi apina uskaltautui allasalueellekin varastamaan roskiksesta tavaraa. Sain varkaasta pari kuvaakin, mutta taas valitettavan huonolaatuisia. Vietimme paikassa melkein koko päivän ja lähtiessä huomasin, että hiekkarannalta oli taas tarttunut kourallinen simpukankuoria mukaan...

Ammattilainen työssään...

Maisemia... vasemmalla olevassa kuvassa näkyvät portaat, joita pitkin pääsee rannalle. Oikealla esimerkki hotellin kauniista leikatuista pensaista ym.

Vasemmalla hiekkarantaa. Oikealla hiekkasärkkä, joka ei oikeastaan ollutkaan hiekkaa, vaan pieniksi muruiksi murskaantuneita simpukankuoria. Kuvanottohetkellä oli laskuvesi.

Muuten tämä viikko on mennyt vatsavaivoja potiessa, lapsien kanssa touhuillessa, tiskatessa, kaupoilla käydessä jne. Ihan tavallista elämää siis...

Tänään vein aamusta Anun bussiasemalle, sillä hän lähti KL:iin hoitamaan asioita uuteen asuntoon liittyen. Samalla vein isovanhemmat ja lapset rantaan, sillä he lähtivät Pangkorin saarelle neljäksi päiväksi lomailemaan . Muuttomiehet tulevat tänään hakemaan täältä muutamia isompia huonekaluja ja me Petterin kanssa lähdemme huomenna aamulla ajelemaan laatikoita ja pussukoita täyteen pakatulla autolla kohti Kuala Lumpuria. Vietämme kolmestaan KL:ssa viikonlopun ja tulemme taas takaisin Lumutiin sunnuntai-iltana. Uudesta asunnosta ja asuinpaikasta kerron sitten heti maanantaina.

Jännittävä päivä

Lauantai-aamuna pakkasimme meidät, 7 suomalaista ja yhden italialaisen Massimon, sekä ison kasan kylmälaukkuja ja muita tarvikkeita viimeksi mainitun henkilön veneeseen ja lähdimme ajamaan kohti kaukaista autiota saarta. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja tarpeetonta mainitakaan, todella lämmin.

Matkalla ohitimme monta hienoa saarta, ensimmäisenä tietysti vastaan tuli Pulau Pangkor (vasen kuva), joka on täällä myös turistien suosima lomailukohde. Sen rannalla näkyi ihania pieniä "mökkejä". Jos tänne joskus muuttaisin, haluaisin kyllä ehdottomasti tällaisen pienen mökin mieluiten jostain rauhalliselta rannalta, jossa ei olisi montaa muuta mökkiä. Tai sitten sieltä vuoren rinteeltä...no niin taas lähti juttu vähän sivuteille harhailemaan :)

Ajettuamme arviolta noin tunnin ajan, saavuimme perille. Paikka oli aivan uskomattoman hieno, lukuunottamatta sitä hirveää roskan määrää mikä rannalle oli ajelehtinut. Pieni hiekkarantamme sijaitsi saaren poukamassa ja sen takareunalta alkoi jyrkkä vuorenrinne ja viidakko. Äänet olivat hyvin viidakkomaisia, kun jotkut ötökät pitivät "meteliä" (heinäsirkkamaista) ja välillä jokunen lintukin taisi rääkäistä.

Tässä kuva rannasta, jonka on tässä vaiheessa nousuvesi vallannut jo melkein kokonaan. Yleisön pyynnöstä kaikki bikinikuvat sensuroitiin :)

Keräilin rannalta vähän simpukankuoria ja korallinpaloja. Välillä söimme malesialaista nasi lemakia, eli kanaa ja riisiä käärittynä banaaninlehteen. Oli vähän kuin olisi ollut viidakon asukki itsekin kun siinä hiekalla istui ja söi banaaninlehdeltä.

Yksi retken hienoimmista kokemuksista oli snorklaaminen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja alku oli vähän jopa pelottavaa, kun piti laittaa maski jossa nenän kautta ei kulkenut ilma sisään eikä ulos, naama piti laittaa veden alle ja korvatkin täyttyivät vedellä. Ensin en jotenkin pystynyt luottamaan siihen että saisin varmasti henkeä veden alla, mutta kun pysyi vaan rauhallisena ja hengitti, niin ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan. Lopulta kun pääsi kunnolla snorklaamaan ja katselemaan vedenalaista maailmaa, totesin että sukellusvälinekauppaan taitaa käydä tämän tytön tie. Sen verran pahasti tuo harrastus vei minut mukanaan :) Veden alla näkyi paljon hienoja kaloja, koralleja, merimakkaroita ja muutama merisiilikin. Ei sitä tiedä vaikka uskaltautuisin joskus kokeilemaan ihan "oikeaakin" sukeltamista.

Vasemmalla yksi onnistuneimmista otoksista saarelta, aivan mahtava paratiisisaari-maisema. Oikealla vähän todistusaineistoa siitäkin, että kyllä juuri minä täällä ihan oikeasti olen :) Ja kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Kyllä tällä veneretkellä sain vähän väriäkin pintaan, mutta koska en ole pahemmin mitään "aurinkotuolissa istuja-tyyppiä" en ole päässyt vielä muuttumaan kovin ruskeaksi..mutta luulen kyllä, että tässä on vielä aikaa ottaa aurinkoakin ihan tarpeeksi.

Kun lähdimme saarelta menimme vielä kalastamaan vähäksi aikaa. Massimolla oli kalavehkeet ja syötit mukana. Saaliiksi saimme muutaman pienen kalan. Kävin vielä uimassa kun osa porukasta kalasti. Ihmettelin kun yhtäkkiä alkoi jalkoja pistellä. Nousin pois vedestä ja jalkoja kutitti vietävästi. Sanoin asiasta muille ja Massimo tiesi kertoa, että ne ovat planktoneita jotka "purevat". Ilmeisesti ne elelevät syvemmissä vesissä (paikalla oli 20m vettä), sillä rannan lähellä uidessani kukaan ei tullut nipistelemään :)

Matkan jännitys ei loppunut vielä loppumetreilläkään. Olimme noin 0,5-1 km:n päässä laiturista keskellä ulappaa, kun moottori sammui. Johonkin moottorin koloon oli ilmeisesti mennyt muovipussi tms. merestä (täällä on ikävästi tapana heittää roskaa mereen) ja kone ei suostunut enää käynnistymään. Eikä siinä vielä kaikki. Olimme juuri ohittaneet todella suuren, siis ei minkään ison veneen vaan valtavan laivan joka oli juuri nostanut ankkurinsa ja oli lähdössä liikkeelle. Laiva alkoi lipua meitä kohti juuri sillä hetkellä kun moottori sammui. Siinä me sitten olimme suoraan laivan keulan edessä, eikä moottori suostunut käynnistymään. Laiva soitti jo torveakin, hyvä etteivät tärykalvot siinä puhjenneet. Tilanne alkoi jo näyttää hyvin epätoivoiselta, kun Massimo sai viimein moottorin käymään ja pääsimme pois alta!

Tässä kuva laivasta. Laivan keulassa seisoo muutama ihminen, joten heihin vertaamalla ymmärtää ehkä kuinka isosta aluksesta on kyse. Etualalla vedessä näkyy vana jonka veneemme jätti jälkeensä kun ajoimme kiireesti pois alta, ja huomaatte, että vana ulottuu laivaan asti, eli tuossa laivan keulan kohdalla me olimme hetkeä tätä ennen! Onneksi moottori suostui käynnistymään hetkeksi. Kun pääsimme laitureiden luo, se sammui uudelleen, eikä sitten enää suostunut käymään ollenkaan.

Tämä oli kyllä varmasti jännittävin päivä jonka olen täällä ollessani viettänyt :)

Illalla meillä oli vielä peli-ilta austraalialais-naapureiden kanssa. Pelasimme junior-aliasta ja minä sain taas hyvää englanninkielen harjoitusta kun selitin sanoja englanniksi.

Makuelämyksiä ja shoppailua

Keskiviikkona oli taas ihan tavallinen työpäivä. Aamulla vein Anun ja Iidan linja-autoasemalle, koska he lähtivät Kuala Lumpuriin tutustumaan Iidan uuteen kouluun. Ennen sitä olimme kaikki vähän aikaa Eelin kanssa puistossa. Päivällä olimme Eelin kanssa kahdestaan kotona, leikimme ja minä tein myös kotitöitä.

Tässä kuva leikkipuiston läheisestä rannasta, oikealla näkyy osa Massimon ravintolasta.

Illemmalla sain taas maistaa paikallisia herkkuja kun Petteri kävi hakemassa meille kaikille ruokaa läheisestä ravintolasta. Mainitsen asiasta siksi, että taisi olla parasta ravintolaruokaa, mitä täällä olen tähän mennessä maistanut. [Edellinen lause siksi, että äiti ehti jo luulla ettemme muuta täällä teekään kuin syö, kun kirjoitan aina siitä! :) ] Ruokaa oli montaa sorttia. Riisiä, jossa oli seassa vähän kanaa ja vihanneksia, (täkäläisten kokkien mielestä kanaa kuuluu olla joka paikassa), kananpaloja (siis huom. pieniä kananlihan paloja, ei isoja luukönttejä) erilaisissa kastikkeissa, paistettuja pieniä kananpaloja, naudanlihaa soijakastikkeessa sekä tosi hyviä vihanneksia (joiden seassa oli myös vähän kanaa!) joita ei oltu keitetty ylikypsiksi ja pehmeiksi niin kuin Suomessa on ikävästi tapana. Ruoka ei ollut tulista ja minusta se oli erittäin hyvän makuista!

Ruuan jälkeen päätin lähteä vielä tutustumaan tarkemmin Giantiin, eli siihen paikalliseen "Prismaan", sillä se on auki ilta kymmeneen asti. Se on tosi iso kauppa, mutta ei siellä sitten loppujen lopuksi niin hirveästi mitään olekaan. Ainakaan ei ollut kaikkea mitä itse olisin tarvinnut. Ruokaa kyllä on ihan hyvä valikoima, mutta muiden tavaroiden osastot ovat aikalailla "Robinhood"-tasoa. "Leikattavaa juustoa" olisin kaivannut, mutta en löytänyt koko kaupasta kuin 1,5 hyllymetriä sulatejuustoviipaleita. Täytyi siis tyytyä niihin. (Aamulla testasinkin juuston ja oli ihan yhtä hyvää kuin "maistuva" aamupalajuusto Suomessa). Hiustenkäherryslaitteitakin tuli katseltua ja löysin hyllystä sellaisen kihartimen, jollaisen olen ajatellut ostaa. Hintaa tällä ei minkään merkkisellä vekottimella oli 6,40 euroissa, joten en oikein jaksa uskoa, että se toimisi kovin kauaa. Täytynee katsella jostain "paremmasta tavaratalosta" jotain Philipsejä tms.

Torstaina Eeli ei mennytkään tarhaan, kun hän oli vähän kipeä, vaan jäi isovanhempien kanssa kotiin. Minä päätin siivota "kämppäni" ja pestä pyykkiä.

Myöhemmin päivällä kävelin kaupoille, jotka sijaitsevat tuossa reilun kilometrin päässä. Kiertelin useita pikkuliikkeitä ja kävin yhdessä isommassakin tavaratalossa. Mitään ei kylläkään tarttunut mukaan "ostosreissulta". Tässä kuvia kävelymatkalta:

Kuvassa näkyvä "kuilu" on oja/viemäri. Sadevettä tulee yleensä niin paljon kerrallaan, että erilaiset ojat ovat välttämättömiä, jotteivät tiet lainehtisi. Joka paikassa on ojia; pihan ympärillä, talon ympärillä, kauppojen ympärillä, teiden varsilla ym. joten aina täytyy katsoa tarkkaan mihin astuu, ettei putoa kuiluun :)

Kuva sen omakotitaloalueen reunalta, jolla mekin asumme. Talot ovat mielestäni hauskan näköisiä, kun niissä on monta pientä kattoa ja erimuotoisia ikkunoita. Ainoa tylsä asia Malesialaisissa rakennuksissa on se, että ne ovat aikalailla saman värisiä kaikki.

Ensimmäinen työpäivä, hevosia ja vähän liskojakin

Maanantaina oli ensimmäinen virallinen työpäiväni. Nukuin pitkään, sillä olin edelleen kipeä ja työtkin alkoivat vasta vähän ennen puolta päivää. Kuumetta ei ollut, mutta joka paikkaa särki ja oli hirveä nuha. 11.30 hain Eelin autolla tarhasta. Sinne on niin helppo ajaa, että uskalsin lähteä ihan yksinkin. Täällä kylän pikkuteillä kun ei ole niin paljon autoja kun isommilla teillä ja pienillä teillä ajetaan luonnollisesti vähän hiljempaakin. Päivän sitten puuhailin Eelin kanssa kaikenlaista. Leikimme junaradalla, palapeleillä ja myöskin piirsimme. Piirsin Eelille Salama mc Queen-auton (Disneyn Autot-elokuvasta, se on Eelin ehdoton suosikki) ja päivän päätteeksi sekä minun, että Eelin kaikki piirustukset piti laittaa hänen huoneensa seinälle.

Ruuaksi teimme spagettia ja parsaa sekä salaattia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin tuoretta parsaa. Totesin, että sillä ei ole mitään tekemistä sen ällöttävän valkoisen säilykeparsan kanssa. Toisin sanoen, pidin tuoreesta parsasta.

Illalla kävimme vähän huonekaluliikkeitä kiertelemässä, sillä aiomme muuttaa Kuala Lumpuriin pian ja uuteen asuntoon tarvitsee ostaa huonekalut. Iida menee KL:ssa kansainväliseen kouluun ja Anukin sai töitä sijaisena koulusta. Petteri jää Lumutiin töihin, joten tämä talo jossa nyt asumme, jää vielä meidän käyttöömme ja Petteri asuu täällä viikot. Aiomme tulla tänne joskus viikonloppuisin ja myös lomilla.

Tänään lähdimme puoli yhdeksän maissa aamulla ajamaan Ipohiin, sillä Iidalla ja aussi-perheen lapsilla oli ratsastustunti siellä. Katsellessani ratsastustuntia tuli kyllä taas kerran sellainen olo, että kumpa pääsisi itsekin ratsastamaan. Tosin itse pidän kyllä enemmän itsenäisestä ratsastamisesta maastossa kuin ratsastustunneista, mutta mikä vaan olisi kyllä kivaa pitkästä aikaa.

Iltapäivällä kävimme taas huonekalukaupoilla. Tälläkertaa saimmekin hankittua Kuala Lumpurin asuntoon lapsille ja minulle sängyt sekä patjat, parvekekalusteet, suuren ruokapöydän ja tuolit, ja taisi siinä satsissa muutakin olla, plus vielä kuljetus KL:in. Hinnaksi koko hoidolle tuli noin 2000 €!!! Eipä saisi Suomessa kuin puolikkaan ruokapöydän siihen hintaan. Huonekalut ovat aivan mielettömän hienoja, umpipuuta ja ruskeita tai tummanruskeita. Juuri minun makuuni. Eli saattaa tulla se kontti tarpeeseen kun palaan Suomeen :)

Huonekalureissun jälkeen lähdin vielä "iltakävelylle", eli kävelin viereisen kadun päähän ja takaisin. Kadun lopussa on silta, joka ylittää sen sontajoen josta jo aiemmin kerroin. Sillan alla joen rannalla bongasin suuren liskon (pituus noin 1m) ja sainpa napattua siitä kuviakin. Ei kovin hyviä kuvia, mutta toivottavasti niistä saa edes vähän selvää.

Kuvia

Tässä on talo jossa asun, yläkerrassa on mun huone.

Pienen pieni pihamme.

Katu jonka varrella talo on.

Ja jottei totuus ihmisen pahuudesta unohtuisi: Tässä sitä ei niin kaunista Malesiaa...Tämä paskajorpakko virtaa tiemme päässä ja haisee sanoinkuvailemattoman pahalle (onneksi ei talolle asti). Kuvassa se ei näytä edes niin pahalta kuin mitä luonnossa. Joen reunat ovat vihreän haisevan liman peitossa ja veden (saastan) pinta on täynnä roskia. Tällaista voi vain ihminen saada aikaan. Kojoset kertoivat, että jotkut vieläpä kalastavat tässä joessa! Jotain isoja monneja sieltä kuulemma saa. Mahtavat maistua hyvälle :)

Viikonloppu

Perjantaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla vein Eelin ja Venlan (tuttavaperheen lapsi) tarhaan, jota kutsutaan täällä kouluksi. Puolenpäivän maissa hain heidät pois. Iltapäivällä grillattiin kanaa. Illalla naapurin aussi-perhe oli kylässä meillä. Sain siinä hyvää kielikylpyä koko illan. Ymmärsin ehkä juuri ja juuri puolet heidän jutuistaan, mutta toivotaan, että sitten joskus kun täältä lähden, ymmärtäisin edes vähän enemmän :)

Lauantaina teimme ostosretken n.80km:n päässä sijaitsevaan kaupunkiin Ipohiin. Ipoh on noin Helsingin kokoinen kaupunki ja se sijaitsee suurten vuorien keskellä. Kävimme kahdessa suuressa ostoskeskuksessa. Kävimme syömässä hauskassa ravintolassa (joka tosin oli aivan täynnä ihmisiä, eikä se ollut yhtään hauskaa, sillä meteli oli hirveä) jossa oli monta erilaista "pistettä" joista jokaisesta sai erilaista ruokaa. Jokainen sai siis valita minkälaista ruokaa halusi ja sitten juomat haettiin yhdeltä pisteeltä ja mentiin kaikki samaan pöytään istumaan. Periaatteessa näytti vähän samalta kuin esim. Helsingissä forumin alakerran ruoka-alue, mutta erona se, että eri ravintoloilla ei ole omia pöytiä vaan ihmiset istuvat missä haluavat. Minusta tällainen ravintola on hyvä keksintö, sillä jos joku seurueesta haluaa vaikkapa Italialaista ruokaa ja joku Kiinalaista ja joku Thaimaalaista, kaikki saavat haluamansa ja voivat silti istua samassa pöydässä.

Ostosten jälkeen kävimme viemässä Eelin puistoon leikkimään. Puisto sijaitsee lähellä Iidan ratsastustallia, joten päätimme kävellä sinne katsomaan paikkaa. Talli oli todella siisti paikka, missään ei näkynyt lantakikkarettakaan! Hevoset näyttivät hyväkuntoisilta ja ne oli harjattu huolellisesti. Minä pääsen ehkä ratsastamaankin sinne tallille Iidan kanssa.

Reissun jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat lähtivät naapurikadulle tupaantuliaisiin ja minä jäin lastenvahdiksi. Eeli meni melkein heti nukkumaan ja katsoimme Iidan ja hänen kaverinsa kanssa elokuvan ja pelasimme Rummikub-peliä.

Täällä on luonnollisesti ilmastointi joka paikassa ja minä olen saanut ilmastointi-flunssan! Se tulee kuulemma kaikille ilmastointiin tottumattomille ja tottuneillekin silloin tällöin, esim. pitkien automatkojen jälkeen. Eilen minulla oli kurkku kipeä ja aivastelin koko ajan. Tänään sunnuntaina Anu, isovanhemmat ja lapset lähtivät rannalle uimaan, mutta Petteri jäi kotiin koska hänellä on vatsa sekaisin. Minäkin jäin kotiin kun olo tuntuu kipeältä ja vatsaakin vähän pisteli aamulla. Lämpöä ei ole kuin 37,2, mutta jotenkin se tuntuu korkeammalta kuin yleensä tuollaiset lukemat tuntuu. Johtunee ehkä tästä muustakin kuumuudesta täällä. Minulla on myös pahempi nuha kuin pitkän aikaan! No mutta eiköhän se tästä :)

(Kuva on maisema Ipohista)

Malesialainen liikennekulttuuri

Olen päässyt harjoittelemaan autolla ajoa täällä jo muutamaan otteeseen. Tai eihän siinä autolla ajossa paljoa harjoittelemista ole kun on automaattivaihteinen Naza Ria, kunhan muistaa, että suurempi osa autoa sijaitsee itsensä vasemmalla puolella ja vilkku on siellä missä Suomessa pyyhkijät ja päinvastoin. Mutta liikennekultuuri täällä on hyvin erilainen kuin Suomessa! Ensinnäkin liikenne on vasemmanpuoleista. Täällä ei kukaan piittaa liikennesäännöistä, tai en tiedä onko sellaisia olemassakaan. Perussääntö on, että se kuka on nopein, sille annetaan tietä. Moottoritiellä on vähintään kaksi kaistaa, usein kolmekin, ja hitaimmat ajavat vasemmanpuolimmaisinta. Voit ajaa koko ajan oikeanpuoleisella "ohituskaistalla" jos ajat kovaa, mutta koko ajan on tarkkailtava peileistä takaa tulevia autoja. Jos takana tuleva auto ajaa kovempaa, sinun on ajettava pois alta vasemmalle kaistalle. Risteykset ovat myös kummallisia; niissä on lähes poikkeuksetta aina liikennevalot (joita ei välttämättä noudateta jos risteyksessä ei ole muita autoja, ja joskus vaikka olisikin), mutta vasemmalle kääntyvälle on oma "liittymä" juuri ennen valoja, eli valot eivät koske vasemmalle kääntyvää. Vielä yksi omituisuus on se, että isommilla teillä on kaikkialla keskikorokkeet, eikä niihin ole tehty oikealle kääntymistä mahdollistavia aukkoja ollenkaan, muuta kuin tienristeyksiin. Eli jos haluat ajaa esim. kauppaan, joka sijaitsee tien oikealla puolen, sinun tulee ensin ajaa seuraavaan risteykseen, tehdä u-käännös oikealle, ajaa takaisin päin ja kääntyä vasemmalle kaupan pihaan.
Kaikki ajavat aika lujaa ja vilkkuja ei käytetä. Jos haluaa vaihtaa kaistaa vilkkaasti liikennöidyllä kadulla senkun vaan ajaa toiselle kaistalle. Tööttiäkään en ole kuullut vielä kenenkään käyttävän. Tämä kaikki voi kuulostaa aika sekavalta, mutta ihan hyvin se näyttää täällä toimivan, enkä ole kovin montaa rutattua autoa nähnyt. Mutta se kyllä on fakta, että tällaiselta Suomalaiselta autoilijalta menee kyllä tovi Malesian liikennekulttuurin opetteluun :)