Kolmas viikko Suomessa takana

´
Kun tulin takaisin Suomeen sunnuntaina 12.7. äiti, isä ja sisko olivat vastassa lentoasemalla. Oli tosi kiva nähdä heidät, mutta jotenkin tuntui, että vastahan me nähtiin. Niin hyvä keksintö se Skype on, että ei edes tunnu, että olisi jossain kaukana, kun voi nähdä vaikka joka päivä jos haluaa. Ulkona ei ollut niin kylmä kuin olin odottanut. Silti ihmettelin ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet shortseihin ja t-paitaan, että miten he tarkenevat! Tuuli tuntui nimittäin kylmältä. Autossa oli omituista istua, kun kuski oli "väärällä" puolella ja tietysti oli ihan kummallista ajaa "väärällä" kaistallakin.

Kotimatka meni maisemia ihastellessa, kuinka vihreää kaikkialla olikaan! Suomen kesä on mielestäni aina ollut kaunis, mutta nyt se tuntui entistä kauniimmalta, kun oli puoli vuotta katsellut "vähän erinäköistä kesää". Tuntui samalta kuin alkuaikoina Malesiassa; kun katseli maisemia, ne näyttivät hyvin erikoisilta ja kiehtovilta, kaikki puut ja muut kasvit olivat hienompia kuin kotimaassa.

Yksi kummallinen asia kotiinpaluussani oli, että en tuntenut minkäänlaisia jetlag-oireita! Lentokentältä kotiin tullessamme kello oli jotain iltapäivä viiden paikkeilla. Kävin illalla yhdentoista maissa nukkumaan ja nukuin yhdeksään oikein sikeästi heräämättä kertaakaan. Sama homma toistui seuraavina päivinä ja siitä edelleen aivan tähän päivään saakka. En ole heräillyt öisin, enkä ole ollut yhtään väsynyt päivisin. Kenties voin tästä kiittää erinomaisia unenlahjojani.

Tuntemuksia, joita en ollut osannut odottaa (ainakaan tässä mittakaavassa kuin olen ne kokenut) olivat esimerkiksi se, että Suomessa kaikki tuntuu kamalan pieneltä. Talot ovat hirveän pieniä ja matalia. Kun tulin kotiin sunnuntaina, ihmettelin ovatko keittiön kaapit ja huoneiden katot olleet aina niin matalalla. Huoneetkin tuntuivat kaikkialla hirmuisen pieniltä. Viidennen kerroksen parveke (joka ennen tuntui olevan ihan hirveän korkealla) tuntuu nyt olevan melkein maan tasalla, asuttuani viimeiset 5kk 23. kerroksessa. Kaikkialla tuntui aluksi myös aivan käsittämättömän hiljaiselta. Kun meni vaikkapa vessaan, oli niin hiljaista, että korviin sattui. Ei sitä taustamelua edes huomaa ennen kuin se loppuu.

Suomessa on ollut mukavaa. Ennen kaikkea on ollut mukava huomata ystävieni olevan aivan silmiinnähden iloisia siitä, että olen tullut takaisin. Erityisen mielissäni olen ollut myös siitä, että monet ovat aivan suoraan sanoneet, että "kiva kun tulit takas". Tällaiset asiat ovat hyvin tärkeitä minulle ja osaan todella arvostaa positiivista palautetta :) Minusta oli todella mukava tulla takaisin, kun sain niin hyvän vastaanoton. Olen todella onnellinen siitä, että minulla on niin hyviä ja ihania ystäviä täällä.

Suomessa on onneksi ollut nyt aivan käsittämättömän hyvät kelit. Lämmintä (minulle niin, että saatan jopa riisua villapaitani) on riittänyt melkein joka päivälle. Onneksi, sillä minunkaan ei ole tarvinnut palella kauheasti. Malesiassa alkanut poskiontelotulehdus vaihtui viikon jälkeen yskäksi, joka muistutti lähinnä Kummelin sketsiä "perintöä odotellessa". Tämä yskä on nyt kestänyt kaksi viikkoa, mutta on onneksi paranemaan päin. Vatsa on onneksi pysynyt ihan kunnossa ja mitään suurempia "turisti-vaivoja" ei ole ilmaantunut.

En oikein vielä osaa sanoa kaipaanko mitään asioita Malesiassa. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa ovat menneet niin hirmuisella vauhdilla, että en ole oikein ehtinyt asettua ja miettiä asioita. Sen tiedän kuitenkin miettimättäkin, että Malesiassa tapaamiani ihmisiä minulla on ikävä. Kojosen perheestä tuli minulle kuin oikea perhe ja heidän kanssaan oli mukava tehdä kaikenlaista. TJ:stä sain hyvän ystävän ja hänenkin kanssaan oli mukava viettää aikaa. Mutta aikansa kutakin. Eikä se ystävyys siitä mihinkään häviä, jos muuttaa toiseen maahan. Edelleen korostan Skypen hyötyjä tässäkin kohtaa. Ja nyt minulla on ainakin kaksi etelän maata (Malesia ja Thaimaa), johon minulla on syitä lähteä uudelleen vaikkapa lomailemaan.

Palaan taas asiaan muutamien viikkojen kuluttua ja kerron miltä sitten tuntuu olla Suomessa.

Tunnelmia kotimatkalta

´
Tätä kirjoittaessani istun Frankfurtin lentokentällä. Kone lähtee vasta muutaman tunnin päästä ja olen istunut tässä jo jonkin aikaa. Kaksi ensimmäistä lentoa on siis takana päin, enkä oikeastaan voi edes käsittää kuinka ne menivät ohi niin nopeasti, vaikka kumpikin kestivät lähes 7 tuntia. Vaihto Abu Dhabissa oli nopea, 1,5 tuntia, siinä ei tarvinnut paljoa odotella. Kello on tällä hetkellä Malesiassa 14.15, Suomessa 09.15 ja täällä Frankfurtissa 08.15. En oikein tiedä väsyttääkö minua vai ei.

Lähtiessäni Kuala Lumpurista en oikein tiennyt mitä ajatella. Toisaalta oli todella ikävää lähteä "kotikaupungistaan" ja jättää kaikki tutuiksi tulleet asiat sekä ihmiset taakseen. Samalla kuitenkin päässäni pyöri ajatus kaikista niistä ihanista ihmisistä, eläimistä ja asioista jotka minua Suomessa odottavat. Varmasti ihan normaalia ajattelua ihmiseltä, joka on asunut puoli vuotta ulkomailla ja palaa nyt takaisin kotiin.

Tuo lentokonematkustaminen on kyllä kumma juttu. Varsinkin sen puoleen, että aina sitä toivoo, että vieruskaveriksi sattuisi joku mukava tyyppi, jonka kanssa voisi jutella jotain. Mutta AINA (ainakin minulle) käy niin, että se viereisessä penkissä istuva ihminen on juuri hän, jonka vähiten kaikista olisit halunnut viereesi istuvan! Minulle ei ole vielä kertakaan käynyt niin, että olisin ollut millään tavalla kiinnostunut juttelemaan vierustoverini kanssa. Kaikki kohdalleni sattuneet ihmiset ovat olleet hyvin hiljaisia ja omiin oloihinsa vetäytyneitä. Tai sitten se vaan on niin, että mukavat, sosiaaliset ja puheliaat ihmiset eivät matkusta lentokoneissa. Kai minä itsekin sitten olen muiden matkustajien mielestä juuri tuollainen, jollaiseksi kaikki vierustoverini kuvailin.

Tämä "pieni retkeni" Malesiaan on ollut aivan sanoinkuvailemattoman mahtava kokemus. Niin paljon kaikkea hienoa olen päässyt näkemään ja kokemaan, etten edes usko sitä itsekään. Olen todella kiitollinen itselleni siitä, että uskalsin ja päätin tehdä jotain erilaista. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan vain ja ainoastaan positiivinen kokemus. Olen oppinut tällä matkalla ihan hirmuisen paljon uusia asioita. Minusta on tullut paljon avoimempi kaikkea uuttta kohtaan. Vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut, kuten nämä ryöstöt ja matkalaukun menetykset, olen oppinut niistäkin. Olen oppinut niistä ainakin sen, että mikään ei ole korvaamatonta, paitsi ihmishenki. TJ, josta on tullut tämän matkan aikana yksi maailman parhaista ystävistäni, sanoo usein, että jos jättää jonkin asian tekemättä tai tekee jotain myöhässä, kukaan ei kuole siihen. Se on yksi parhaista elämän ohjeista joita olen kuullut. Ja tapahtukoon sitten mitä hyvänsä, hukkukoon vaikka kaikki maallinen omaisuuteni, pääasia on, että minä itse olen kunnossa.

On hauska päästä Suomeen ja huomata asioita joita tekee "Malesialaisittain" tai mitä kaikkea Suomesta puuttuu, mitä Malesiassa on ja päinvastoin. Kuinka monta kertaa lähden ajamaan autolla väärää kaistaa ja niin edelleen. Yksi asia mitä tulen kaipaamaan todella paljon on aivan varma, se on lämpö. Toisaalta hikoilua en kaipaa, mutta sitä ettei tarvitse palella tulen ikävöimään todella.

Asioita Suomesta, joita olen ikävöinyt aivan tiedostetusti (varmasti on monia asioita, joita huomaa ikävöinneensä tiedostamattaan, sitten kun niitä näkee Suomessa) ovat ainakin karjalanpiirakat (niitä ei Malesiasta saa), Norjalaiset katkaravut (niitä saa vain Ikeasta,mutta sinne ei aina jaksa lähteä niitä hakemaan ja paikalliset ravut maistuvat mudalle.), hyvä leipä (täysjyvä ym.), peruna (vaikka täältä saakin perunaa, sitä käytetään aivan liian vähän), salmiakki (tietenkin), lämminvesipesukone!!! (vihaan Malesialaisia kylmävesipesukoneita, sillä ne eivät todellakaan puhdista vaatteitani kunnolla!) ja lintujen laulu (suurkaupungissa kuulee harmittavan vähän linnunlaulua). Asioita joihin en tule koskemaan sormenpäällänikään ainakaan kahteen viikkoon Suomessa on riisi ja paahtoleipä.

Pian sen sitten näkee, kuinka se elämä siellä Suomessa rupeaa taas sujumaan. Muistakaa lukea blogia, vaikka olenkin jo Suomessa, sillä Malesian kummallisuuksista riittää vielä kirjoitettavaa. Ja toki tänne täytyy myös kirjoittaa tunnelmista, kun olen ollut Suomessa vähän pidempään.

Loma Phuketissa 24.6.-1.7.09

´

´
Saavuin Phuketiin keskiviikko aamuna 7.50 paikallista aikaa. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes pääsin ulos taksipaikalle, eikä siellä näkynyt ketään kyltin kanssa jossa olisi ollut minun nimeni. Soitin sitten Siam hotellin omistajalle Ismolle, että missähän se teidän kuski mahtaa olla. Ismo taas soitti kuskille ja kuski soitti minulle, että hän on joutunut johonkin "liikennehankaluuksiin". Hän pyysi minua ottamaan kentältä itse taksin ja lupasi, että hotelli maksaa sen. Sehän sopi minulle vallan mainiosti ja hyppäsin sitten yhden taksikuskin kyytiin.

´
Matka Patong beachille ei ollut kovin pitkä, noin 45 minuuttia. Hotellikin löytyi ja sain huoneen kolmannesta kerroksesta. (Eikä siellä ollut hissiä, mutta ei se mitään, tulipahan kuntoiltua :) ). Huone oli oikein siisti ja siellä oli iso sänky ja muita huonekaluja, parveke, telkkari, jääkaappi, ilmastointi jne. Yllätyin positiivisesti, sillä olin varautunut huonompaan laatuun. Rehellisesti sanottuna huone oli mielestäni paljon parempi kuin esim. Holiday Inn-hotellissa Singaporessa, jolla on ties kuinka monta tähteä (kallis se ainakin oli). "Maisemakin" oli mukava, sillä ei tarvinnut ajatella, että joku katelisi ikkunastani sisään vastapäisestä talosta... se ei nimittäin ollut koskaan valmistunut.

´

Vasemmalla Siam Hotellin respa ja oikealla Patong Beach.

´

Maisema vasemmalle ja oikealle huoneen ikkunasta.

´

"Kotiuduttuani" huoneeseen, lähdin käymään lähiseudulla katselemassa mitä kaikkea on tarjolla. Ihan hotellin läheltä löytyi jokin markkinapaikan tapainen, jossa myytiin kaikkea halpaa, isohko ostoskeskus jossa oli merkkiliikkeitä ja alakerrassa oli "käsityötori" (no ei varmasti ollut kaikki käsityönä tehtyä) täynnä kaikkea ihanaa. Myöskin kaikenlaisia tuoreita ruuanvalmistustuotteita, kuten kalaa, lihaa ja vihanneksia, myyvä "market" oli ihan lähellä. Paljon oli myös erilaisia ravintoloita, pubeja ja baareja. Kävelin kuuluisimman ilotyttökadun läpi (jossa ei ole niitä päiväsaikaan) katsomaan Patong beachia ja yllätys oli suuri. Rannalla oli niin kova aallokko, että en ole moista ennen nähnyt! Siellä ne lainelautailijat vaan viilettivät lautoineen aallonharjalla. Ajattelin siinä, että taisi jäädä se snorklaus sitten ihan vaan haaveeksi. Patong on Phuketin vilkkaimpia paikkoja, eli jos haluaa osallistua yöelämään, käydä usein ostoksilla ja pitää ihmisvilinästä, Patong on oikea paikka tulla lomalle, jos lähtee Phuketiin.
´

Vasemmalla wet market ja oikealla Jungceylon-ostoskeskuksen ravintolakatu.

´

Torstain päätin viettää maisemiin tutustumisen ja shoppailun merkeissä. Lähdin aamupalan jälkeen kävelylle. Katsoin kartasta reitin jota olisin mennyt, mutta käveltyäni valitsemaani sivukatua noin puolisen kilometriä, josta kartan mukaan pääsi eräälle toiselle kadulle, jota pitkin taas olisi päässyt takaisin hotellille, katu loppuikin kuin seinään! Ei muuta kuin takaisin samaa reittiä ja päätin, etten enää kävele siihen suuntaan toiste, kun kerran kartatkaan eivät pidä paikkaansa. Söin hotellin naapurissa todella herkulliset leivät ja päätin tulla samaan paikkaan uudestaan samana päivänä, sillä heillä oli "alennusmyynti", -50% kaikista ruoka-annoksista :D. Syötyäni olin juuri lähdössä ravintolasta kun huomasin muiden asiakkaiden perääntyvän kauhuisaan ravintolan perälle. Kaikki tuijottivat samaan paikkaan ja ihmettelin että mikä niin hirveä otus sieltä voi tulla, että kaikki säntäilevät pakoon. Syy selvisi kun itsekin nousin ylös tuolista ja katsoin yhtä suurehkoa ruukkukasvia; käärme kiemurteli sen päällä! Se oli vain sormen paksuinen, mutta pitkä. Se oli tummanvihreä, eikä näyttänyt vaaralliselta, mutta kovin lähelle en ihan varmuuden vuoksi uskaltanut mennä. En tiedä miten henkilökunta sai käärmeen pois, sillä lähdin takaisin hotellille. Käärmettä ei kuitenkaan näkynyt enää kun söin paikassa illalla uudestaan.

´

vasemmalla eräs Thaimaan omituisuus..sähköjohdot. Niitä on hirveä määrä kiinnitettynä nippusiteillä toisiinsa ja mikä on vielä hirveämpää, johdoista kuuluu hirveä ritinä ja pauke, eikä sekään ole ollenkaan harvinaista, että johdoissa näkyy sinistä salamointia.

Oikealla käärme, joka pelästytti ihmiset naapuriravintolassa.

´

Shoppailuretkeni suuntautui torstaina lähiostariin Jungceyloniin ja sen alakerrassa olevaan "käsityöpaikkaan". Saaliiksi sain yhden tuliaispaidan ja itselleni 3 kpl aivan ihania tummanruskeita teak-puisia valokuvakehyksiä.

´
Perjantaiaamuna päätin lähteä yhden hotellin uima-altaille uimaan. En ollut vielä tavannut Ismoa ollenkaan aiemmin ja näin hänet sitten alakerrassa kun olin lähdössä. Hän ehdotti että hyppäisin mopon kyytiin ja hän lähtisi näyttämään vähän "kaupunkia". Näin minä sitten tein ja mopoajelun päätyttyä jäin kyydistä yhdellä hotellilla, jonka uima-altailla Siam hotellin asiakkaan useimmiten käyvät jos haluavat käydä uimassa. Allas ei ollut kovin iso, mutta hyvin siellä mahtui uimaan. Paikalla oli muitakin ihmisiä ja yksi heistä tuli juttelemaan minulle jonkin ajan kuluttua. Hän oli 34 vuotias Andreas Ruotsista (ja Kreikasta... äiti on Ruotsalainen, isä Kreikkalainen). Tulimme niin hyvin juttuun, että päätimme lähteä illalla käymään läheisen ostarin Irlantilais pubissa.

´
Pubi oli mukava paikka ja sieltä löytyi parasta kuivaa siideriä jota olen ikinä maistanut. (Magners) Kävimme myös Bangla roadilla, eli sillä ilotyttökadulla. Tänä ikävänä iltana sattui se varkaus, josta ehkä monet jo tietävätkin. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, joku vei rahapussini ja puhelimeni suoraan käsilaukustani. Minulla ei ole aavistustakaan missä vaiheessa tämä tapahtui, joten kyseessä on ollut joku ammattilainen.

´
Seuraavana aamuna tein rikosilmoituksen asiasta ja sain poliisilta yhden A4 verran thain kielistä tekstiä mukaan. Sillä sitten pitäisi saada jotain korvausta vakuutusyhtiöltä, toivottavasti. Puhelin oli onneksi vanha, eikä rahapussissa ollut mitään muuta tärkeää kuin rahaa.
´
Lauantaina Ismo ehdotti, että lähtisimme moporetkelle etelään sunnuntaina. Se kuulosti oikein mielenkiintoiselta ja sovimme, että lähdemme aamupäivällä. Moporetkellä kävimme katsomassa enimmäkseen Phuketin rantoja, mutta myös muutamia muita nähtävyyksiä. Ensimmäinen etappi oli Karon beach. Ennen kun pääsimme edes rannalle asti alkoi sataa. Meidän piti siis mennä sateen suojaan heti siellä. Sade meni onneksi ohi ja jatkoimme matkaa. Seuraavana näin Kata beahin. Se oli mielestäni yksi viihtyisimmistä rannoista joita näin ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat enimmäkseen rentoutua Phuketiin lomalla. Katalta ajoimme yhdelle kukkulalle, jossa oli "näköalapaikka". Sieltä näki hienosti Karonin, Katan ja Kata Noin. Kukkulan rinteessä sijaitsi norsuvaelluksia järjestävä firma ja vierailimme myös siellä. Norsut olivat isoja ja rumia, mutta oli mielenkiintoista nähdä ne ihan läheltä. Paikassa oli myös pari gibboni-apinaa, joita kävimme katsomassa.

´

Vasemmalla Karon Beach, oikealla Kata beach.

Vas. kuvassa näkyvät Karon, Kata ja Kata Noi. Oikealla norsut.

´

Gibboni oli vähän ujomman puoleinen kaveri.

´

Seuraavalta kukkulalta löytyi tuulivoimala ja pieni katos jonka alla yritimme olla sateen suojassa, koska taas alkoi sataa. Se osoittautui kuitenkin melko mahdottomaksi, sillä katoksenkin alle satoi. Jatkoimme siis vain matkaa. Seuraava paikka jossa pysähdyimme oli myös jonkinlainen näköalakukkula.

´

´

Matkalla oli vielä muutamia muitakin rantoja, joiden nimiä en kyllä mitenkään muista. Rawa beach taisi olla yksi niistä. Yhdellä rannalla meidän oli tarkoitus mennä uimaan, mutta aallokko oli niin hurja, että päätimme olla menemättä. Pysähdyimme yhdelle venerannan tapaiselle syömään. Sieltä löytyi erittäin viehättävällä paikalla pieni kaislakattoinen "maja" jossa oli ravintola. Paikallinen ruoka Phuketissa on ollut ihan ok, mutta ei erityisen hyvää, sillä ruuan valmistajat eivät uskalla laittaa ruokaan mitään mausteita kun näkevät länsimaalaisen tulevan syömään.

´

Vasemmalla ranta, jolla meidän piti mennä uimaan. Oikealla ravintola jossa söimme.

´

Käytyämme läpi länsirannikon, lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Matkalta löytyi The Big Buddha, eli suuri Buddha-patsas korkealta vuorenhuipulta. Se oli vielä hieman keskeneräinen, mutta silti hieno. Vuorelta oli tietenkin myös hulppeat näköalat. Patsaan luona oli myös temppeli, mutta siellä oli juuri jotkin juhlamenot käynnissä, joten sinne emme päässeet.

´

The Big Buddha.

´

Seuraava pysähdys oli Wat Chalong-temppelialue. Siellä oli paljon eri kokoisia hienoja kultakoristeisia temppeleitä. Myös koiria, kuten joka muussakin paikassa, oli paljon joka puolella. Lopuksi ajoimme vielä Phuket townin kautta ja kävimme katsomassa kaupunkia "yläilmoista" käsin, eli näköalapaikalta. Phuket townista ajelimme takaisin Patongille ja kurvasimme vielä yhden vuoristotien kautta siellä. Sain huomata, että Aasialainen rakennustaito, vuorenrinne ja rankkasateet eivät sovi yhteen; vuorenrinteeseen oli rakennettu hotellintapainen, joka oli sitten rankkasateen aiheuttaman maanvyöryn voimasta sortunut yhdestä kulmasta. Eli en suosittele kenellekään mihinkään tänne Aasiaan matkustavalle majoittumista vuorenrinteessä sijaitsevaan asumukseen! Mopomatkailumme kesti kokonaista 6,5 tuntia, mutta kivaa oli, eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä.

´

Wat Chalong temppelialue.

Kultaiset tyypit. Oikealla pensastaidetta, jota täällä päin maailmaa näkee aika paljon.

´

Maanantaina tein retken Laem Sing rannalle Andreaksen kanssa. Hän suositteli paikkaa ja se oli kyllä hieno. Rannalle mentiin jyrkkää vuorenrinnettä alas portaita (melko huonokuntoisia sellaisia) pitkin. Perillä odotti hyvin kaunis pienehkö hiekkaranta. Aallokko oli edelleen niin kova, että varsinaisesti uimaan ei uskaltanut mennä. Rannalta pois lähteminen olikin sitten kokemus sinänsä. Portaiden kiipeäminen ei ollut varsinaisesti mikään ihan kevyin suoritus. Muutama minuutti siinä piti hengittää ennen kuin saattoi taas puhua jotain kun portaat oli kiivennyt.

´

Laem Sing Beach. Oikealla hieno puu, joka löytyi etelän moporetkellä yhdeltä näköalakukkulalta.

´

Maanantai-iltana tein ostosretken yhteen Patongin "ostoshelveteistä", eli toisin sanoen katettuun kojurykelmään. Siellä myytiin enimmäkseen vaatteita, mutta löysin sieltä itselleni myös ne kauan kaipaamani puulautaset. Ostin myös pari uutta paitaa. Hotellille palattuani Ismo pyysi minut alakertaan kahville. Lopputulos oli se, että sitä "kahvittelua" kestikin sitten ihan aamuvarhaiseen asti. Mikäpä siinä, lomallahan minä olin, eikä tarvinnut noudattaa mitään aikatauluja. Päätimme illan kuluessa, että lähdemme taas moporetkelle, tällä kertaa pohjoisen suuntaan, heti "aamulla" kun heräisimme.

´
Muutaman tunnin nukuttuani heräsin ja soitin alakertaan, että soittavat kuskin hereille. Kahden maissa hyppäsimme taas mopon kyytiin ja suuntasimme kohti Kamala beachiä. Hieman oli "väsynyt" olo, mutta kummasti se "väsymys" karisi, kun sai raitista ilmaa. Kamala beach ei ollut niin kamala kuin nimestä voisi päätellä. Se oli iso ranta, niin kuin nämä rannat täällä monesti ovat. Muiden rantojen nimiä en mitenkään taaskaan muista, mutta toinen toistaan hienompia ne olivat. Yksi ranta oli suurin kaikista. Kävimme noin rannan puolessa välissä ja kun katsoi kumpaan tahansa suuntaan, näki ainakin 3 kilometriä valkeaa hiekkarantaa.

´

Kamala Beach.

´

Yhdellä todella viihtyisällä rannalla kävimme "uimassa". Heittomerkit siksi, että ei sitä oikein voinut uimiseksi kutsua, sillä aallokko oli niin kova. Tällä rannalla ei ollut ketään, lukuunottamatta kolmea mukavaa koiraa. Ne näyttivät todella nauttivan olostaan rannalla. Takaisin hotellilla olimme juuri kun alkoi tulla pimeä, eli puoli 7 jälkeen.

´

Uimapaikka ja siellä oleilevat koirat.

´

Keskiviikon vietin shoppailun merkeissä. Kävin vielä Jungceylonin alakerrassa ostamassa itselleni hienot puiset pöytätabletit ja tuliaisia ystäville. Illalla pakkasin laukun ja jätin hyvästit hotellin väelle. He ovat todella mukavaa porukkaa kaikki! :) Erityisesti iso kiitos Ismolle, että otti minut hotelliinsa ja jaksoi vielä ajeluttaa minua ympäri saarta, se oli hieno kokemus!

´
Lomani oli varmasti yksi parhaista lomistani ikinä, mutta valitettavasti samalla myös yksi huonoimmista. Vastoinkäymiset eivät nimittäin loppuneet siihen että minun lompakkoni ja puhelimeni vietiin. Saavuttuani Kuala Lumpurin kentälle matkalaukkuani ei löytynyt mistään! Yritimme sitä matkatavara-miesten kanssa etsiä, mutta turhaan. Tein laukusta katoamisilmoituksen ja lähdin hyvin pettyneenä kotiin. Ihmiset kentällä lupasivat palata asiaan pian. Olen nyt viikon ajan lähettänyt joka päivä sähköpostia lentokentälle ja vaatinut heitä etsimään laukkuni, mutta mitään vastausta en ole saanut. Alan kyllä pikku hiljaa menettää toivoni laukun löytymisestä. Onneksi olin laittanut hienoimmat ostamani asiat käsimatkatavaroihin, kuten puiset tabletit ja valokuvakehykset, mutta kaikki ihanat tuliaiset ja iso osa omista vaatteista on nyt ties missä. Mutta pääasia on aina, että olen itse kunnossa :)

´

Lisää Thaimaan kummallisuuksia... Vasemmalla pankkiautomaattiauto!! Laittaisitko itse korttisi tällaiseen? Minä miettisin kyllä kahdesti ennen kuin sen tekisin... Oikealla Thaimaalaisten sähkömiesten työnäytös. Bambutikkaat vaan sähköjohtoja vasten ja sinne korkealle korjaamaan johtoja, jotka syöksee sinistä salamaa ja pitää hirveää ääntä. Ei näin...

Phuketiin lomalle

´
Huomenna aikaisin aamulla, lähden kohti lentokenttää, josta lähtee kone kello 7.25 kohti Phuketia. Olen niin kovasti halunnut lähteä uudestaan Thaimaahan sen meidän Bangkokin reissun jälkeen, että päätin nyt sitten lähteä sinne ihan itsekseni viikoksi. Huiman edulliset ostosmahdollisuudet kun houkuttelevat todella paljon, kuten myös snorklaus kirkkaissa vesissä. Lisäksi kolmen kuukauden turistiviisumini on vanhentumassa vielä ennen kuin pääsen takaisin Suomeen, joten se uusi leima passiinkin olisi saatava jostain ulkomailta.

Hotellin valitsin Phuketissa työskennelleen kaverini ehdotuksen perusteella, se on Suomalaisen miehen omistama hotelli Patongilla. On sitten helppo kysellä asioista kun on sama kielikin. Hotelli on todella edullinen, mutta näyttää kuvissa ihan siistiltä. Eipä sillä muuta väliä ole, kunhan nyt ei suurempia torakoita juoksisi lattioilla. Hotellilla on oma taksikuski, joka tulee hakemaan minut kentältä. Hänellä on kuulemma kyltti jossa on minun nimeni, niin tiedän kenen matkaan lähteä.

Pitkä ostoslista (tuliaisia ja jotain itsellekin) on jo kirjoitettu matkaa varten. Huolestuttaa vaan, riittääkö pieni matkalaukku ja käsimatkatavarakassi :D No, ehken minä ihan koko Phuketia osta tyhjäksi. Kun en ole oikein viitsinyt ostaa mitään sellaista täältä Malesiasta, jonka tiedän olevan paljon halvempaa Thaimaassa, kuten eräitä puulautasia joista olen haaveillut, sekä tietysti niitä puisia norsuja. Itämaiset kankaatkin olisivat hyvä ostos. Saa nähdä mitä kaikkea sieltä löytyy.

Tulen takaisin reissusta ensi viikon keskiviikkona 1.7. myöhään illalla. Torstaina pitäisi sitten pakata yksi pahvilaatikollinen painavimpia ja suurimpia tavaroita, jotka lähetän Suomeen. Sain todella hyväksi onnekseni paikan yhdelle laatikolliselle eräiden Suomalaisten muuttokontista. He muuttavat takaisin Suomeen heinä-elokuun vaihteessa ja saan hakea tavarani heiltä Helsingistä, sitten kun ne sinne joskus saapuvat.

Malesian kummallisuuksia osa 3.

´

Yksi Malesian "kummallisuus", joita ei Suomessa liiemmin näe, ovat kaduilla itsekseen kuljeskelevat kodittomat koirat ja kissat. Koiria näkee ihan täällä Kuala Lumpurin kaupunkialueellakin, vaikka toki niitä on paljon enemmän maaseuduilla. Niitä on eri kokoisia ja näköisiä, kukin omanlaisessaan kunnossa. Joskus näkee oikein hyvinvoivankin näköisiä koiria, mutta usein todella surkeita tapauksia, joiden mahan alla roikkuu rivi toinen toistaan turvonneempia ja monen pentueen "puhki imemiä" nisiä, kapista ja kaljuja kohtia sisältävää turkkia unohtamatta. Ihmeen vähän täällä näkee auton alle jääneitä yksilöitä, vaikka koirat usein liikkuvatkin autotieden pientareilla.

´
Kissoista onkin sitten vähäsen enemmän tarinaa kerrottavana. Ne kun ovat ihan erityislaatuisia täällä Malesiassa. Kissoja näkee, päin vastoin kuin koiria, enemmän kaupunki- ja asutusseuduilla kuin ihan syrjäisillä maaseuduilla. Niitä on usein monta samassa paikassa ja ne lisääntyvät ahkerasti, kuten koiratkin. Esimerkiksi tässä ihan meidän kerrostalon naapurissa sijaitsevien Italialaisravintolan ja Wendy's hampurilaispaikan pihalla kuhisee kaiken värisiä kulkukissoja.

´
Kissat ovat siitä syystä erikoisia, että ne voi luokitella neljään eri ryhmään niiden häntien perusteella! Häntätyypit ovat: 1. tavallinen pitkä häntä, joka on joillakin kissoilla hyvin ohut, 2. pätkähäntä, joka on noin15-20cm pituinen, 3. pätkähäntä, jonka päässä on pallo, kiemura, koukku tai jokin vastaava epämuodostuma, 4. töpöhäntä, joka on vain n. 5cm pituinen. Näillä paikallisilla kissoilla on kuulemma geeneissään jokin virhe, joka aiheuttaa tavallisuudesta poikkeavia häntiä. Seuraavissa kuvissa on esitelty Malesialaisia kissoja erilaisine häntineen:

´

1. Tavallinen häntä 2. Pätkähäntä

´

3. Pätkähäntä pallolla 4. Töpöhäntä

Loma Tioman-saarella

.

.
Lauantaina 6.6. minulla alkoi loma, sillä Kojoset lähtivät Lumutiin. Lähdimme TJ:n kanssa yhdelle Malesian itärannikon saarelle nimeltä Tioman. Saari on melko suuri ja siellä on useita majoitusliikkeitä, joilla on tarjolla erikokoisia mökkejä matkailijoille. Saaren "pääkaupunki" on Tekek, jossa on myös autoja ja teitä. Tekek sijaitsee saaren länsirannalla. Saarelle pääsee sekä veneellä, että lentokoneella. Me päätimme ajaa venerantakaupunki Mersingiin autolla (n. 4h Kuala Lumpurista) ja ottaa sieltä veneen (n. 1,5h) Tekekiin. Tekekistä pääsimme bussikyydillä hotellille (Berjaya Tioman Beach, Golf & Spa Resort).
.
.


.


.
Tässä muutama kuva Tekekin kylästä. Tie, joka vei hotellille ylitti pienen osan vuorta ja mäet olivat paikoin todella jyrkkiä. Varsinkin tie, jota pitkin pääsee Juaraan, saaren itärannalle, näytti aivan mahdottomalta! Se nousi lähes pystysuoraan ylöspäin ja niin vain sinne autoillakin ihmiset ajoivat! Minä en olisi kyllä ihan heti lähtenyt... Harmikseni kamerasta loppui patteri juuri kun ohitimme tämän kammottavan tien, niin en saanut siitä kuvaa.
.


.
Saavuttuamme hotellille saimme tietysti avaimet mökkiimme (vasen kuva, meillä oli mökin oikeanpuoleinen pääty) ja veimme matkatavaramme sinne. Kotiuduttuamme lähdimme kiertelemään hotellialuetta. Mökkejä oli eri kokoisia (oik. kuvassa iso, 4 huoneiston mökki) ja niitä oli paljon. Ihmisiä ei silti näkynyt niin paljoa, että tunnelma olisi ollut mitenkään rauhaton. Alueella on todella pitkä aivan valkohiekkainen uimaranta, tenniskentät, valtava golfkenttä, uima-allas, kuntosali, pelihuone, muutama ravintola ym. Söimme ravintolassa paikallisia herkkuja ja kävimme myös vähän snorklaamassa illalla.
.
.

.
Vasemmalla pieni osa ihanasta hiekkarannasta ja oikealla uima-allasalue.
.


.
Vasemmalla hotellialueen "rantabulevardi" ja oikealla kuvassa näkyy hotellin Golf Club, sekä jonkin toisen hotellin mökki korkealla mäenrinteessä.
.


.
Vasemmalla Pulau Renggis, jonka rannalle pääsi venekyydillä snorklaamaan. Hotellin väki sanoi, että siellä on hyvällä onnella mahdollista nähdä myös merikilpikonnia. Oikealla osa hienoa golfkenttää. Täällä Malesiassa on nähnyt niin hienoja golfkenttiä, että on alkanut melkein tehdä mieli mennä kokeilemaan golfausta itsekin.
.
Sunnuntaina lähdimme heti aamupalan jälkeen snorklaamaan. Oltuamme meressä pari tuntia sai reissumme yllättävän käänteen, kun aivan yhtäkkiä sää muuttui, taivaalle kasaantui sekunissa mustia pilviä ja alkoi tuulla aivan hirveästi. Olimme juuri lähteneet snorklaamaan eräiden kivien luokse ja meille tuli kiire takaisin, sillä jalat eivät yltäneet pohjaan. Aallot huuhtoivat välillä pääni yli ja kiitän onneani, että minulla oli snorkkeli, sillä sen avulla pystyin hengittämään, vaikken ollutkaan veden pinnalla... ties miten olisi käynyt, ellei meillä olisi ollut snorkkeleita. Melkein siinä paniikki iski, mutta onneksi pääsimme lopulta turvallisesti takaisin rannalle.
.
Tämän säänvaihdoksen johdosta ilma oli niin viileä, että ajattelimme reippailla Tekekiin syömään. Taksikuskit hotellin portilla (laiskat Malesialaiset, jotka eivät koskaan kävele mihinkään) sanoivat, että ei missään nimessä kannata kävellä, meiltä menee matkaan melkein tunti! Päätimme kuitenkin kävellä, sillä muistimme, että matka ei todellakaan ole pitkä, sillä olimme tulleet sen edellisenä päivänä bussilla noin viidessä minuutissa. Hyvä ettemme uskoneet taksikuskeja, nimittäin 20 minuuttia käveltyämme saavuimme Tekekiin!
Illalla testasin hotellin nettiyhteyden (joka oli aivan loistava!) skypettämällä äitin kanssa. Söimme buffetissa ja menimme nukkumaan.
.



.
Vasemmalla minä laiturilla ja oikealla apina.. hänet yllätimme löytämiensä ruuanjämien kanssa läheltä mökkiämme. Eikös se ollut niin, että löytäjä saa pitää?!! :)
.


.
Puska Tekekissä...ja jos katsoi puskaan tarkemmin, mitä sieltä löytyikään...kalkkuna!!! :D
.

Maanantaina aamuohjelma oli sama kuin sunnuntainakin, eli heti aamupalan jälkeen snorklaamaan. Merenpohjassa näkyi paljon erikokoisia todella värikkäitä kaloja, merimakkaroita ja myöskin elävää korallia! Vedessä puljauksen jälkeen lähdimme taas syömään, tällä kertaa hotellin portin ulkopuolelle yhteen paikalliseen ravintolaan. Ruuan jälkeen kiertelimme kävellen hotellialuetta, kunnes mahaani alkoi kummalliseti koskea ja päätimme mennä huoneeseen lepäämään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että löysin illalla itseni Tekekistä pieneltä klinikalta tiputuksesta! Toisin sanoen, sain kamalan ruokamyrkytyksen ja voin sanoinkuvailemattoman pahoin. Nesteet olivat niin lopussa, että klinikkahenkilöstö päätti laittaa minut nesteytykseen. Siellä makasin sitten pari tuntia ja pääsin lähtemään takaisin hotellille lepäämään. Voin sanoa, että en oikein muista koko maanantai-illasta paljon mitään, niin tokkurassa olin nestehukan takia. Sain lääkkeitä oksenteluun ja mahakipuun, sekä paracetamolia pyörrytykseen (?!!) ja jotain ihme salvaa mitä piti hieroa mahaan. Täällä tykätään antaa kaikenmaailman lääkkeitä, mutta onneksi ne ainakin tässä tapauksessa lopulta auttoivat.
.
Tiistai meni kokonaan nukkuessa hotellihuoneessa, sillä voimia ei ollut jäljellä yhtään mihinkään ylimääräiseen. Keskiviikkonakaan en paljon mitään tehnyt, mutta sain sentään syötyä jo paremmin ja kävelinkin vähän hotellialueella. Torstaina olo oli jo huomattavasti parempi ja olikin jo aika lähteä kotiin. Loma siis alkoi hyvin, mutta sai ikävän käänteen. Kiitän onneani kuitenkin siitä, että ylipäätään selvisin siitä kamalasta taudista, vaikka se tuntui ensin aika mahdottomalta.
.
Tiomanista jäi kaikesta huolimatta hyvä kuva mieleeni ja voin suositella paikkaa muillekin!