Siitähän tämä kaikki lähti, että elämä alkoi tuntua vähän liian tylsältä ja tavalliselta. Tuntui siltä, että nyt täytyy tehdä jotain ihan erilaista. Olen aina halunnut päästä näkemään maailmaa. Olen aina haaveillut pääseväni johonkin lämpimään maahan jopa asumaan vähäksi aikaa. Aina olen ihaillut ihmisiä, jotka toteuttavat unelmansa eivätkä vain puhu niistä. Aloin miettiä, että mikäpä minua estäisi tekemästä niin, ei mikään.
Eräänä lokakuun päivänä selailin työkkärin nettisivuja, sillä tiedossa olisi taas ollut tammi-maaliskuu työttömyyttä. Bongasin sivuilta ulkomaiden työpaikat-linkin ja päätin huvikseni katsoa mitä sieltä löytyisi 1-6kk:ksi. Listalla oli kaikenlaista, Saksaan haettiin hunajan myyjiä torille, Italiaan kennel-apulaista, Kanariansaarille vaatemyyjää jne. Kohdassa Au Paireja pisti silmään sana Malesia. Sen tiesin olevan niin hieno paikka, että sinne oli päästävä! Niinpä kirjoitin pitkän sähköpostiviestin Anu Kojoselle ja muutaman päivän päästä sainkin vastauksen; minut kutsuttiin haastatteluun 8 muun joukossa!
Eräänä sateisena joulukuun alun päivänä ajelin sitten Turkuun haastatteluun Kojosen perheen kotiin. Paikanpäällä sain tietää, että haastatteluun kutsutuista vain 3 oli lopulta tullut paikalle. Tiesin, että se parantaa mahdollisuuksiani jo paljon, mutta pelkäsin pahoin, että noiden kahden muun joukossa olisi kuitenkin joku minua parempi. Vaan eipä tainnut olla, sillä nyt olen lähdössä Malesiaan...
4 vuotta sitten
